Aamupalalla:

- Se huolto on sitten 12.30

- joo, kuinka kauan siihen menee?

- tunteroinen

- no mä jään sitten sinne oottamaan, eihän se oo paha aika ollenkaan (ensimmäinen virhearvio)

*********

Puhelu palaverin ja lounastamisen välissä:

- sanonko siitä ettei se käynnisty aina...nyt siis samalla kun vien?

- no käynnistyyhän se...

- no, ei käynnisty kun se on jättänyt mut 3 kertaa pulaan (ei starttaa muu kuin mun hermot)

- no aivan sama, sano vaan (ei yritäkään antaa vinkkejä miten autoslangilla asian voisi itseään häpäisemättä ilmaista)

*********

Keskustelu autohuollossa:

- mulla ois maasturille aika varattuna, älä kysy rekkaria kun en nyt satu muistamaan enkä hoksannut katsoa

- no muistattekos nimenne?

- joo ja miehenkin kun on varmaan miehen nimellä varattu

- no niinpäs näkyy

- niin, tuota, voiskos siitä samalla katsoa akkuja tms. kun se ei aina käynnisty mulla...siis on jättänyt mut, niinku silleen ettei käynnisty, ollenkaan

- aha-aa, saako akut vaihtaa jos tulee huonot tulokset?

- joo-oo, kai (toinen virhearvio)

**********

Puhelu odottaessa autohuollossa:

- mis oot?

- autohuollossa, kolmatta tuntia istun (kolmas virhearvio, olisi pitänyt ottaa se vara-auto...no, tulipahan todistettua että pystyn julkisella paikalla olemaan nukahtamatta useamman tunnin ja saan viihdyttyä itseäni Ridgen, Kalevan, Hesarin, kahvin, puhelimen ja vessakäyntien avulla oikein mainiosti (jos olisin ollut ns. ihmisten ilmoilla niin olisin viihtynyt ilman noitakin mutta säästin miehiä tiskin takana enkä asettunut kyyläämään heitä vaan istuin hienotunteisesti selin). 

Ja sitten ne miehet valittaa ettei naisten ajantaju ja arviointikykyyn voi luottaa.

Mutta sain lopulta auton. Starttaa. Tosin metsästyksen jälkeen on NIIN TÖRKYINEN etten aja sillä ennenkuin pahimmat on siivottu. Hyik.

Terveisiä töistä. Menossa kouluttamaan ja vähän jännittää, miks siihen ei totu?