On tullut luvattua yhtä sun  toista sekä täällä blogissa että FBpostilla, joten kuittaan ne ensin nyt tässä (päivitän ja vuodatan tänne blogiin enemmän ja tarkemmin/nopeammin kuin FB_ssä).

Ensiksi Barbielle, onnea uudesta tehtävästä (vähän myöhässä mutta ehtiihän sitä vielä, ja voisitko jossain vaiheessa päivittää vastapalvelukseksi sitä sun leivontasivua?) ja tässä se uusi (?) kampaus :

Tässä toimistomme (aika pian muuton jälkeen näppäsin kuvan, en tiedä miksi en saanut sitä aikaisemmin tänne...), vähän autiolle näyttää mutta kyllä siellä nykyisin on jo matskua pöydällä---aa-aa ja semmonen mattokin, josta saattais kuvassa näkyä vähän...en muista kelle tän kuvan lupasin, mutta ole hyvä, joka tunnistat rästini...itse istuksin tuossa vasemmalla, enimmäkseen.

Ja sitten tämän päivän aiheisiin. Surkean (!) ja riitaisan viikonlopun kunniaksi päätimme aloittaa virallisesti pikkujoulukauden lasten kanssa ja toiseksi vanhin paistoi ensimmäisen satsin joulutorttuja, joiden kyytipojaksi joimme glögiä ja popsimme piparkakkuja. Vähän helpotti. Sekin helpotti kun kävi ensin lillimässä uimahallissa...

Nuohooja on kai unohtanut huushollimme, joten en uskaltanut sitä takkatulta...pikkujoulutunnelma syntyi kyllä kynttilöilläkin:

(hmmm...koirankuppi ja viulukotelo samassa kuvassa, no aika jouluisia ajatuksia kai niistäkin saa...) huomaa takan musta reuna, en saanut sitä MILLÄÄN puhtaammaksi, ja jynssäsin kyllä aika kauan ja kaikennäköisellä (paitsi ihmesienellä...)

********

Niin ja sitten. Minä en pidä Halloween-teemasta. Pidän hiljaisuudesta ja siitä ettei OSTETA MITÄÄN, ollaan vaan, poltetaan kynttilöitä ja muistellaan rakkaita. Kävin lasten kanssa tämän ristin juurella:

- Muistin ystäväni äitiä, jonka elämä hetken hipaisi omaani. Kiitos siitä pienestä hipaisusta.

- Muistin rakasta isotätiäni, jonka hoidimme äidin, mummun ja tädin kanssa yhdessä -loppuun asti. Minulla on ikävä.

- Muistin pappaani, joka selvisi sodasta ja antoi eleettömän ja vakaan rakkauden siirtyä jälkipolville pienien tekojen avulla; soittotuntikuskausta, riisipuuroa, Vick-juomaa...minulla on ikävä niin. 

- Muistin Savonlinnan "pappaa", ystäväni isää, mummuani, jota en koskaan nähnyt, muistin kyläläisiä ja naapureita.

Nyt hiljaista. Sumu pehmentää äänet ja värit. Tykkään siitä. Öitä.