töissä ja täällä. Päästiin kotiin. Puita tehty. Lunta luotu. Kuusenhämyssä istuttu.

En muista kerroinko jo viime vuonna tämän, mutta kerron sitten uudestaan...luin (viime- ja tänävuonna) Paul Austeria (viimevuonna se sattumuksia Brooklynissä ja tänä vuonna Mies pimeässä). Takakannessa on kummassakin kirjassa julma kuva mulkoilevasta kirjailijasta. Vime jouluna kuopus ei uskaltanut löhöillä sohvalla jalkopäässä kun sieltä tuijotti niin pelottava mies takakannesta.  Naureskelin silloin sille ja luin kirjan loppuun köökin pöydän ääressä. Tänä jouluna makoilin taas sohvalla Austerin kirja kädessä. Ihmettelin miksi kuopus änkeytyy sohvatyynyjen päälle viereeni, mutta en sanonut mitään. Pitkän hiljaisuuden jälkeen korvaani supistiin: "Luet taas sitä pelottavaa miestä". Kuopuksella taitaa tulla ihan omia joulumuistoja äidistä ja kirjoista...

Eilen sain myös kirjeen Kanadasta. Oudolta naiselta tutusta osoitteesta. Ja kortissa oli se mitä aavistelinkin. 20vuotta jatkunut yhteydenpito etäiseen sukulaismummoon on päättynyt. Ystäväni on nukkunut pois melkein vuosi sitten ja tulin surulliseksi siitä että sain tietää siitä vasta nyt. Kortin oli kirjoittanut ystävällinen ja nuori puolalaisnainen, joka pyysi minua edelleen kirjoittamaan ja pitämään yhteyttä, olisi kuulemma mukava kirjoitella. Mikäpä siinä. Pitää laittaa kuulumisia, osoitehan on hyvässä muistissa edelleen.

Ja niin. Kotoa ei pääse nettiin. Kuitu kuulemma poikki. Joten jos tulee taukoa postaukseen niin siihen on syy.

Nyt ei mitään järkevää päässä...suhinaa vaan. Sinne ruudun toiselle puolelle oikeen rattoisaa ja mukavaa uuttavuotta!