Näistä pakkasista ei selviä muuten kuin ajattelemalla,  että tulossa on aurinkoinen ja lämmin kesä...meinaan että en hirveästi tykkää näistä keleistä, jos nyt en siitä räntäpaskastakaan. Nyt en valita lumen puutteesta, SITÄ ON, mutta keuhkot ei kestä hiihtelyä n. 30asteen pakkasessa.

Mitäkö muuta. Äitimuori unohti (!!!minulla on vahvoja mielipiteitä alitajunnan voimasta) uikkarit tarjotessaan kylpyläloman jälkikasvulleen ja on paikkaillut unohdustaan sitten hakemalla joka ikinen aamu jonkun apinoista uimaan. Pari kertaa on ollut pakko mennä itsekin mukaan...tosin näillä pakkasilla uiminen LÄMPIMÄSSÄ VEDESSÄ SISÄTILOISSA tuntuu yhtä järjettömälle ja kauhealle haaskaukselle kuin kuumassa helteessä jäähallissa luistelu, mutta...yritän saada viherpiiperrykseni aina vikisemään vähän hiljaisemmalla äänellä...on siellä poreissa vaan niin mukava makoilla, hermotkin heltiää (= pientä kireyttä ilmassa, kun kolmas "loma"viikko alkoi). Lähetän myös lämpimän tervehdykseni kaikille niille perheille, jotka kotiutuvat joululomilta jostain lämpimästä ja kaukaa tänne pakkasen ja lumen keskelle...kesään on enää puolivuotta aikaa...toivottavasti kenelläkään ei ole putket jäässä, talo jäässä, piha ummessa jne. Tervetuloa kotiin ja oikeaan talveen. Tämä on kuulemma romanttista.

Ja mitä muuta. Olen nähnyt paljon rakkaita ihmisiä, nooh paljon ja paljon mutta useita. Ärsyttävä aleshoppailukin muuttui mukavaksi kun törmäsin opiskeluaikojen aikaisiin ystäviini ja kummipoikani vanhempiin ostoskeskuksessa. Ei tarvinnut enää kiristellä hampaita sen jälkeen. Nauratti ja hymyilytti vielä pitkään lyhyen rupattelun jälkeen.

Kävin tervehtimässä sekä pappa- että mummokultaa ja toista mummokultaa ja sydäntä käpristi tieto siitä etteivät he enää kauaa ole täällä. Yritin arvailla nimiä, paikkoja ja asioita mummon jutustelusta (ei muista niitä ja kaikki tarinat/uutiset saavat ihan uuden ulottuvuuden kun heitän umpimähkään arvailuja, joihin pappa sitten kommentoi terävällä huumorilla höystettynä)...toisin kuin moni, en ole hirveän huolestunut mummon muistista, tarinat ja kommentit ovat olleet aina yhtä sekavia ja hassuja, mutta nyt nistä puuttuu lisäksi kaikki tunnistuskoordinaatit. Arvailemalla ja jotenkin vaan "tietämällä" mistä juttu ehkä on saanut alkunsa yleensä sitten voi käydä ihan järkevän keskustelun, joka tosin ulkopuolisesta saattaa olla mieletön. Ja ei tarvinne kertoa. Minä rakastan niitä keskusteluja. Sitä arvaamattomuutta ja hyväntahtoisuutta, hupakkoa hassuttelua, turhamaisuutta, ennakkoluuloja ja tietämättömyyttä, mitä ne aina, aivan aina sisältävät. Ja sitten on myös niin riemullista jutella toisen mummon kanssa, jonka ajatus on opettajattaren kirkas, sanan säilä on edelleen terävä ja huomiot päivän politiikasta, kirjallisuudesta ja ihmisistä purevan teräviä. Ja samalla niissäkin keskusteluissa, nauttia siitä tuttuudesta ja hyväntahtoisuudesta, jonka lämmössä saa itse olla. Tänään nauroin mummoni kommentille Paasilinnan uusimmasta, josta hän kuulemma voisi osoittaa sormellaan paikat, jotka on nousuhumalassa kirjoitettu. Hekottelin sille, pitkään vielä autossa, toivottavasti muistan joku kerta katsoa ne paikat mummon kanssa.

Sain myös tietää tänään että yhdet tärkeät ristiäiset on yhden tärkeän poliittisen viikonlopun kanssa päällekäin. Ristiäiset on mielestäni tärkeämmät, mutta monestakin syystä se viikonloppu olisi tärkeä myös minulle. Eikä tarvinne kertoa sitäkä(kään) että alfauros tietenkin päivystää juuri tuona viikonloppuna. No, ehkä aika ratkaiseen tuon(kin) asian puolestani. Nyt menen nukkumaan. Ja toivomaan että joskus lauhtuu. JA näkemään unia kesästä, auringosta, lämmöstä, uinnista---ja ei, ei en todellakaan haluaa muistaa ystävääni, joka on lomalla BALILLA. Kuka hullu sinne menee, pyh, ihan tylsää.