En tiedä mistä kaikki tarinat hyvistä huomenista ja rauhallisista aamuista ja lehtien lukemisista saati kahvien juomisista tulee, mutta kerronpahan nyt teille kiireettömän elämäni fengshui-energiaa sisältävän aamurauhani (luin vasta lehdestä, että pitäisi hidastaa elämisen tahtia):
- Heräsin tunnin liian aikaisin alfaisan "paska, pakkasta" kommenttiin --> ei ehtinyt pannuhuoneeseen, joten minun oli sinne ehdittävä --> kiskoin yökkärin päälle pilkkihaalarin ja tepastelin virvoittavaan aamupimeään ylisuurissa kummisaappaissa, verenpaine hieman koholla ja silmät sikkarassa. Sain roihun pannariin yhdellä tikulla (mistä pieni hyvä fiba) ja lämpimikseni kyykistelin syttöjä seuraavalle sytytyskerralle.
- Keittiön pöydän reunalle oli pannuhuonevierailun aikana ilmaantunut lappu, jossa oli kutsu synttäreille --> lahjavarasto oli ylläripylläri taas tyhjä joten aikatauluun olisi sovitettava pikapyrähdys läheisellä huoltsikalla ja pikkulahjan osto, kiristelin hampaita, en kutsulle vaan viimetipan ilmoitukselle.
- Kävin laittamassa pyykin kuivamaan ja jouduin sovittelemaan ja suunnittelemaan (huutelemalla hä ja täh ala-ja yläkertaan) erinäisiä toiveita --> pitäisi käydä kangaskaupassa hakemassa joku lipare, pitäisi käydä Tiimarissa ostamassa kiillejauhetta, pitäisi hommata jostakin yhdet luistinsuojat, pitäisi ostaa valkoista lankkia (tehty, mihin sitä tarttee, eihän kukaan tartte morsiuskenkiä) jne. Melkein unohdin omat salikamppeet.
- Keittelin aamukaffet ja totesin että maito on loppu. Eihän sitä olekaan mennyt tällä viikolla (=tiistai) kuin 6x1,5l. Suunnittelin lehmän ostoa, mutta tarvitsisin myös karjakon ja sitä ennen rakennusmiehen ja remonttireiskan, rehutoimittajan jne. joten annan olla. Läheiseen huoltsikkareissuun sisältyy myös maitokeikka.
- Hölkkäsin tarkastus kierroksen pannuhuoneessa, kiljahtelin hituroiville kyytiinnousijoille ja tööttäilin pitkään ja hartaasti pihassa...hoin mielessäni guusfrabaa ja ajattelin että jos nämä aamusätkyt eivät minua tapa niin ei sitten ne iltariehunnatkaan, ja ei- nyt en puhu mistää hauskasta ja VILLISTÄ menosta, vaan siitä normisetistä, kun rauhassa, kiireettä ja ilman hosumista laitan perheelle ruokaa, piipahdan kokouksissa ja tyynnyttelen jälkikasvua ja luotsaan sitä auvoisaa ja onnellista kotijoukkouetta kohti uusia haasteita, tyynesti ja vakaasti, hiljaisella äänellä hymistellen ja onnea säteillen. Hmmm.
- Ja sitten toimistolle. Olo välillä sellainen kuin seisoisi tuon työelämän kanssa bussipysäkillä...odottaa ja odottaa mutta ei sitä bussia vaan tule. Vaan tuleeko? Vai onkohan tämä joku P-paikka sittenkin?
Että semmottii. Nytkin pitäisi olla työkaverin luo menossa, mutta ajattelin vähän tuulettaa ensin...ja tämän jälkeen sitten hitaasti lampsin, tai no kopsuttelen sinne ja nautin...harmaasta lumisateesta. Onhan se keli tämäkin, ei ainakaan maa järise.
Ja sitten viite otsakkeeseen. Ystäväni Tex Willer härnäsi Carsonia tämän iästä ja tämän suhteesta vastakkaiseen sukupuoleen, Carson totesi takaisin, että "ei se mitään vaikka on lunta katolla, sitä on silti täysi roihu pannuhuoneessa". Tulipa mieleen vaan kun näin pyörätielllä harmaahapsen suutelemassa intohimoisesti vastakkaista sukupuolta olevaa...kevättä ilmassa. Ouje.
