Täälläkin perukalla Suomenniemeä on menty aamusta alkaen "the aamu" (lue Susikairan aamukin) meiningillä. Jos joku porukasta ei huuda pää punaisena tai häsää tai kaada jotakin niin ihan varmasti joku on jostakin myöhässä tai unohtanut jotakin...olen pyrkinyt hengittelemään syvään ja änisemällä ja muutenkin äänenkäyttöä huonosti säätelemällä perustelemaan apinoille sitä, miksi verenpaineeni kuhahtaa äkillisistä tiedotteista, yhtäkkisistä hoksaisuista tai apua-kiljahduksista. Olen yrittänyt saada jälkikasvun päähän myös sitä ajatusta, että ei edes minun maailmani pyöri heidän maailmojensa ympärillä, ei vaikka niin kovin sitä haluaisivat tai jopa vaatisivat...

Toimistolla oli kai myös jotain huonoa energiaa, kun lähtiessä kaaduin kunnolla; kanta (eikä edes kunnon korkkari!) vaan veti lipat ja sitten mentiin; jalka väännyksissä, tissi ja käsi kohti lasipöydän kulmaa. Piti ihan itkiä tirauttaa ja istua tovi toimiston lattialla, en muista kyllä vähään aikaa minkään sattuneen yhtä paljon. Linkutin polvi hellänä salille ja sain ensimmäisen personaltrainer-ohjeistustunnin (ei voi mitään mutta yksi luksushetkistä elämässäni). Mitattiin hapenottokykyä ja kateltiin muutamia kahvakuula-lämmittelyjä ja liikkeitä. Oikein hyvä hetki, kesti tunnin! Kyljet kipeänä kaasuttelin Hopeanuolella läpi lumisateen ja pengerten kokoukseen. Nälissäni. Ja voileipien sijaan olikin tarjolla pullaa ja keksiä. Yähhäh. Jyrsin kaksi palasta pullaa, eikun kolme, ja kaksi keksiä, join 4 kuppia kahvia ja 2 kuppia teetä. Kolmannen kokoustunnin lopussa läikkyi jo päässä, nesteet nimittäin. 

Lautakunnan kokouksen jälkeen ajelin (polvi edelleen hellänä) kotiin, jossa

a) blondin koekirja oli unohtunut kouluun --> äkkiä hakemaan se koululta ennenkuin on yö

b) oivariini lopussa --> jykerrettiin naapurin lämmintä rieskaa pelkän juuston voimin ja hoettiin, oispa voita

c) tsekattiin ensi viikon ohjelmaa, kun äitimuorin hankkeista on tulossa saksalainen tyttö meille kouluvaihtoon...täyden viikkokalenterin lisäksi näyttää sille että sinne on vielä ympättävä kuskausta naapurikoululle (15km) eestaas jokaikinen päivä (onneksi ei yö). --> vähän pukkaa närästämään

d) huomasin, että tästä päivästä tarkalleen kaksi viikkoa eteenpäin on joka päivä lounasseuraa tiedossa...joka päivä eri nainen...hö, eikö yhtään miestä, pitääpä tarkistaa....no ei! Ja miettikää: ihania naisia, onnellinen minä!!!

Silleesti..lunta on tullut ihan kolattavaksi asti, onneksi velipoika kävi enimpiä lanaamassa...

Nyt meen nukkumaan. Huomenna tiedossa yh-arkea, alfaisa lähdössä Alankomaihin ja minä jään kotiin päivystämään mörköjä.

Öitäh!