Yöhän tuo näyttäis jo olevan mutta ei tuu uni. Alfa päivystää ja lumen tömpsähdellessä maahan (meillä ei näe kohta ikkunoista ulos) olen lueskellut pikalukuna Larssonin toista kirjaa, en saa oikein päätettyä että onko se tylsä, huono, paha vai jännä. Yleisesti ottaen en ole dekkareiden ystävä ja jos niitä luen niin sitten vanhanaikaisia sellaisia ja ongelmanratkontaan keskittyviä -hermoni eivät kestä verta, väkivaltaa, sadismia, sotaa jne. Ja noissa opuksissa on sotaa lukuunottamatta kaikkea sellaista, jotka silmät kierossa lukemalla "harppaan" yli...en tiedä.Jotenkin ihan mielettömän ahdistavia kirjoja. Synkkiä. Mutta en voi keskenkään jättää eli ei ne ihan huonoja ole sitten -kai?

No, yritin lepuuttaa hermoja banaaniruisleivällä ja teellä, mutta ei auttanut. Tein lappapuuroa ja söin sitä. Ei auttanut. Mutta nyt lyhyesti kuulumisia:

- Käväisin esittäytymässä naispuoliselle kokousväelle ja sain onnea ja hyviä toivotuksia kampanjaani :D tapasin myös puheenjohtajaehdokkaani, en nyt ihan kahden kesken mutta rauhallisessa ja miellyttävässä tilanteessa ja kaikille epäröitsijöille tiedoksi: Mari on fiksu, huumorintajuinen, asiallinen ja edustava sekä sanavalmis nainen. Täysillä mennään ja toivotaan että puolueessa koko Suomessa osataan katsoa tulevaisuuteen ja tehdä oikeita ratkaisuja- 73 yötä ja sitten tiedetään missä mennään. Nyt jo jännittää.

- Olen kahlannut vyötäisiä myöten lumessa, yritin kontata, mutta upposin kaulaa myöten. Kohteena oli pajupensas. Uin paikalle ja sain virpomisoksat. Höyhen ja paperisuttutehdas tuotti useita kymmeniä oksia ja hirmuisen määrän sotkua pirtin lattialle (piii-iitkä huokaus, harvinainen siivojakäynti kun ajoittui perjantaille -muisto enää sekään). Iltapäivä syötiin lasten palkkoja, osani sain minäkin -ilman virpomista.

- Olen kiertänyt melkein kaksi viikkoa pikkuihmisten päiväkotipaikkoja ja todennut kaikissa paikoissa oksupaska-epidemian. Käteni ovat rakkuloilla pesemisestä ja desiaineesta. Toistaiseksi vielä - työkunnossa ollaan.

- Maasturi on rempassa. Oli sitten tehnyt temput alfallekin (tunsin pientä vinoa hymyä naamallani vaikka yritin hillitä) kun alfa ilmoitti asiasta. Mielenkiintoista nähdä millä juna-bussi-kyyti viritelmällä tohtorikirunni kotiutuu pitkän viikonlopun jälkeen.

- Mietin tässä kirjoitusta eläkeiän pidentämisestä, 70-luvulla syntyneiden ankarasta työnmetsästyksestä ja huoltosuhteesta panikoimisesta. Ilmoittelen kun saan jotain järjellistä valmiiksi.

- Olen ehtinyt lukea kahtena iltana peräkkäin iltasadun pienemmille apinoille.

- Olen halannut isovanhempiani ja joutunut pappani manipuloinnin kohteksi: huijasi minut Lappiin...torstaina lähden kohti pohjoista kahden nuorimman ja heidän tätinsä kanssa a) auto-ongelma ratkesi b) sain toisen täysivoimaisen aikuisen kaveriksi c) voin ajaa papalle auton sinne d) sain seuraa kotimatkalle ja mikä parasta e) sain seuraa hiihtolenkeille!!! Alkuhammastenkiristelyn jälkeen odotan jo innolla -jospas kotimatkalla ehdittäis näyttää Kemin lumilinna kuopukselle ja blondille. Alfa on luvannut käyttää isompiakin siellä.

- Olen hämmästellyt lumen määrää. Ja uutta vaan puskee. Ihan uskomatonta. Huomenna saavat ottaa videokuvaa kun talosta ei kohta näe ulos, jyrkkä peltikattomme huolehtii lumikuorman poistamisesta oikeenkin mainiosti -enemmän huolettaa 100m syvä savipatja, jonka päällä talo on, en haluaisi jäiden mukana lähteä merta kohti seilaamaan.

Lopetan nyt. Huomenna työkaverikin paikalla -toivottavasti.

Öitä. Ötököitä.