Kaikkialla, räntäsateen muodossa, uhkaavien tuhkapilvien ja tulvavesien kera. Mutta silti. Kevättä! Ei pakkasta, ainakaan -25astetta, ei nietoksia eikä etenkään pannuhuoneessa ähräämistä. I_H_A_N_A_A_!
Kaiken tämän ihanuuden keskellä on ollut paljon puuhaa. Ja omituisia keskusteluja, vai mitä sanotte näistä:
- Yritin aamulla perustella kunnanjohtajalle, miksi Kylätaloon kannattaa laittaa reilu 3000e kunnan rahaa, silläkin uhalla että muutkin kylät haluaisivat saman summan...(hankeraha vaatii kunnan osuuden ja lainatakuuta hakiessa eipä tullut mieleen tuo pienehkö summa, siis että siitä tulisi keskustelua...) pikkasen kiirettä pitelee...kuulostivat olevan jo ikkunoiden asennushommissa firman miehet siellä...
- Yritin neuvotella kohtuuhintaista rahoitusta/palkkiota blondin viulusoitolle, toiseksi vanhimman koiran kävelytykselle ja keskimmäisen synttärisuunnitelmille...joskus tuntuu että win-win-win periaate on vaikea toteuttaa arkielämässä.
- Kävin hajanaisia ja pätkittäisiä puhelinkeskusteluja, joiden tavoitteena oli varata ja suunnitella juhlia kesälle rakkaalle ystävälleni, useiden kotimaan puhelujen ja yhden ulkomaanpuhelun jälkeen tilanne jäi hieman levälleen...huomenna jatkuu.
- Selittelin venäläiselle ystävälleni suomeksi ja venäjäksi (koko 5 sanan varastollani) miksi en ole ehtinyt käymään. Inhoan selitttelyjä.
- Paasasin illan kokouksessa kansanedustaja vieraalle miksi esim. nuorten työllistämisseteleistä (joihin syydetään käsittämättömät summat rahaa) on tehty jotakin salatiedettä, vaikeasti savutettavaa ja pienyrityksille (ja vähän isommillekin) täysin mahdotonta toteutttaa...siis maksetaanko se raha siihen että ely-keskuskessa saavat taas pyöritellä hirvittävän kasan paperia....ja jääkö tämäkin taas marginaalitouhuksi kun kaikki tietävät ettei kannata hakea kun se on kuitenkin niin vaikeaa? Kansanedustaja kyseli myös vähän, että olisi mielenkiintoista tietää missä vaiheessa se yrittämisen kukka sitten alkaa puhjeta itsekullakin yrittäjällä (taisin tupista jotain että siinä 5. työttömyysjakson jälkeen)...
- Kävin jo toisen kerran perättäin lenkillä alfan ja koiran kanssa ja harrastin"HYYVÄÄ POIKKAAA" "LLLAITTAAAN" "SEH, HYVVVÄÄÄ" huutelua ...kaikki huudot tällä kertaa tulivat koiralle.
- Annoin rakentavia neuvoja kuopukselle, kun kuulemma SE ja TUO roikkuu jalkapalloa pelatessa niskassa ja vetää...kyseenalaiset ohjeet saa myös toistaa opelle, saatteella että äiti käski :D
- Ällistelin alfalle, että vanhuus tulossa: edes maasturin toinen perättäinen korjauskeikka ei saanut verenpainetta nousemaan. Sielläpähän olkoon. Melkosta säätämistä tämä julkisilla pelaaminen (etenkin kun niitä ei ole, edes puolijulkisia).
Nyt menen keskustelemaan Nukkumatin kanssa unihiekan hinnoittelusta. Öitä sinnekin.
