Mikään - siis sitten niin yhtään mikään- ole niin ihanata kun auringonpaiste. Arvostan kyseistä valoilmiöitä ja lämpömäärän lisäystä erityisesti näin kovan talven jälkeen. Nyt voi jo huokaista. Vaikka tulisi pieni takatalvikin, niin kyllä se nyt jo hellittää. Kinokset, pakkanen - ja pannuhuoneessa istuminen. Etenkin jälkimmäisen suhteen erittäin dramattinen muutos (positiivinen sellainen). Todettiin alfan kanssa, että tulipahan polteltua kahden talven puut muutamassa kuukaudessa, onneksi oli mitä poltella!!!
Ja vähän kuulumisiakin. Olen viikon aikana:
- käynyt kuuntelemassa Mari Kiviniemeä ja todennut edelleen: Marista tulee edustava ja fiksu puheenjohtaja ja pääministeri, siihen tähdätään!
- käynyt keskustelua siitä, voinko jatkaa tätä blogia ja tällä tyylillä, vaikka politikoin (pähkäilyyn vastaus tulee kesällä)
- leikannut omenapuut ja todennut jänöjussin touhuamisen tulokset puutarhassani
- ällistellyt kasvihuoneen rikkimenneitä laseja, taas menee plexejä tiluuseen
- suunnitellut talkkarin kanssa terassia ja pihasaunaremonttia kesälle
- istunut kokouksissa, näpertänyt kahta loppuraporttia, ajellut eestaas
- hämmästellyt tulvivia jokia, ojia ja alikulkuväyliä
- saanut mukavia puhelinsoittoja: ystävä toipuu, isovanhemmilla kaikki hyvin, esikoinen selättänyt matikan, gradun aihe löytynyt jne.
Nyt pitää hyökätä taas loppuraportin kimppuun. Illalla tiedossa pankkikeikka kyläyhdistyksen tiimoilta ja lasten oppilaskonsertti.
Täydessä käynnissä myös esittäytymiset naapurikunnissa ja vähän etäämpänäkin, ensiviikosta alkaen kesäkuuhun pitäisi jaksaa kiertää. Sitten kesäloma ja tauko ja elokuussa uusin voimin.
Paistetta päiviin sinne ruudun toisellekin puolelle!
t. kevätsipulix
