Eilinen päivä alkoi ihan normaalisti. Alfauros soittaa joskus klo 10-12 välillä ja tiedustelee ollaanko herätty...välillä ollaan välillä ei. Päivä myös jatkui aika normaalisti. Kauppareissu, hikoilua, jalkapalloa nurmikolla, vielä enemmän hikoilua, uimareissun suunnittelua. Alfan kotiuduttua suuntasimme meren rantaan, mukana oli omia ja vähän serkkujakin...ihanaa vettä, ihana merituuli, ihana hiekka, eikä liikaa väkeä. Siksipä en kerrokaan missä olimme (illalla kuulin, että Nallikari oli miinoitettu kokonaan).

Kotimatkalla pysähdyimme puottamaan serkut äitimuorin pihaan...kas, siellähän oli täysi hulina päällä ja jossakin vaiheessa huomasin pitäväni yhtä lasta sylissä, toista hyssytin lattialla esikoisen kanssa ja varpaalla kutittelin kummityttöä...ja jossakin vaiheessa huomasin osallistuvani bebe-talkoisiin...yhtäkaikki, siskokullalla ristiäiset tulossa ja perhe on hälytysvalmiudessa...tämäkin vielä ihan normaalia.

Toiminnan puolelle alkoi kallistua siinä vaiheessa, kun istahdimme autoon. Olisi pitänyt lähteä Ouluun viemään mummokultaa päivystykseen, mutta päätimme ajaa kotiin ja viedä lasti apinoita sinne...pihassa soi puhelin että auto on ojassa ihan lähellä...siitä seurasi sitten sellainen savotta, että pihassamme pyöri ambulanssi, pollareita (!!!pyykit jäi laittamatta), huolestuneita ihmisiä ja uteliaita lapsia. Kaatosadetta pieltiin, autoa siivottiin, ja ihmeteltiin että miten se nyt tämmöiseksi meni. Onneksi alfa oli kotona, useasta suusta todettiin, että sanamukaisesti onni onnettomuudessa; apua oli saatavilla heti ja asiantuntevasti. (Nyt odottelen viestiä miten on mennyt ja onko kaikki ok. ) Piha tyhjentyi ja mansikkakakun laittaminen jatkui...aussiystävä kaarsi pihaan ja pahoitteli ettei ehtinyt aikaisemmin, totesin vain ettei olisi kannattanutkaan ehtiä...

Illalla huomasin unohtaneeni soittaa tai käydä mummorukan luona sairaalassa. Pitää tänään paikata, ellei nyt mitään yllättävää ilmaannu.

Ukkonen jyrisee, pitää kohta vetää piuhat irti seinästä. 

Täältä tähän.