Näitä on nyt syödä asti. Käytiin lauantain aikana kahteen otteeseen suolla ja saatiin keskimmäisen kanssa yhteensä reilu ämpärillinen (n. 11litraa).

Ja sitten otteita reissulta.

Maasturissa istuu pappa 85v, mummu 82v, Sipulix 38v, isäpappa 60v, kuopus 8v, blondi 10v ja keskimmäinen 12v. Auto hurruuttaa soratietä, Sipulix ratissa. 

Pappa: Jaahas ja mikäs oja se tässä on? (Ruukaa aina automatkoilla kysellä paikkojen, ojien, talojen jne. nimiä)

Mummu (nopeasti): RAMSU-OJA!!

Pappa: Sullahan on muisti kohta parempi kuin minulla (mummulla diagnosoitu Alzheimer keväällä)!

Sipulix: Pitää ruveta sitten sinunkin popsimaan niitä mummun pillereitä.

Mummu: Ei mulla  pillereitä, semmosia laastareita.

Pappa: No, minähän voin syödä ne käytetyt laastarit (syö tunnetusti kaiken vanhan ja homeisen ja pahan mitä muilta jää jäljelle...)

Ja Sipulix miettii taas kerran että ei vain vanhempien kasvatusvaikutus näy minussa ja toiminassani vaan ihan ilmiselvästi olen saanut osan persoonaani papan mukana (kiitos siitä pappakulta) ----- nauratti nimittäin ihan kauheasti.

****************

Menomatkalla keskimmäinen kertaa EM-kisakeskustelua edellisillalta:

Kuopus katsoo kiekonheittoa hiljaisuuden vallitessa. Pitkän hiljaisuuden jälkeen toteaa:

" Mua niin ällöttää kun ne sylkee koko ajan tuossa shribiin heitossa" (frisbee oli vähän liian vaikea sana). Heh. Nauran nytkin täällä yksinäni.

****************'

Hillasuolla oli siis hilloja. Pappa höynäytti kuitenkin taas kerran meitä. Kävimme ensin koko porukalla kohtuullisen lähellä (n. 20min ajoa ja pieni kävely). Saimme keskimmäisen kanssa noukittua n. 6 litraa silloin. Palasimme mökille syömään ja levähtämään (ja sitomaan papan polven - olisin kuuulemma tosi hyvä sanitaarihommissa, mitä ikinä se tarkoittakaan, sillä kertaa sidoin polven herralle). Illalla houkuttelin isäpappaa toiselle kierrokselle (ensimmäisellä kerralla nuotion sytyttäjät huutelivat kahville, kun olimme juuri päässeet suon toiseen reunaan, ei oikein ehditty kumartua edes...)

Päätimme lähteä pappa oppaanamme PIKAISELLE JA MAHDOLLISIMMAN HELPOLLE JA MAHDOLLISIMMAN LÄHELLE MARJAREISSULLE. Ajoimme ensin tunnin. Ja kävelimme puoli. Ja sitten minä kävelin suolla toisen tunnin. Ja sitten löytyi hillikko, josta pappaa ei meinannut saada pois (käveli sinne kangasta pitkin, seuraili minua kun rämmin suolla, viisas kun on). Poimimme hetkessä kipot täyteen. Sitten minua jo alkoi huolettaan, monikin asia ja  uhkailin, maanittelin, kiristin, paasasin pappaa pois...ei... ja vasta kun kävelin riittävän kauas (ei saanut kuppia tyhjennettyä eikä voinut kävellä ilman keppejä ja samalla kuppi kädessä) sain papan pois suolta. Tänään hän mietti siellä lähtiessämme, että minkä vehkeen ostaisi, että pääsisi aina suolle itsekseen minne vain ja milloin vain (tallista löytyy mopoa, kelkkaa, pyörää jne.). Uskomaton, sitkeä, rakas vanha ihana pappa.

**********

Reissuun sisältyi myös huolta. Kuulimme myrsky-uutisia juuri rakkaiden ystäviemme kotikonnuilta ja FB kautta nähtyjen kuvien viesti on kauhea. Huoli ja surku on kova! Tarjosin apua ja nyt odottelen soittoa onko tarvis vai ei.

Toinen huoli oli siskokultien uutiset retkeltä Intiassa. Monsuunisateet ovat sekoittaneet matkasuunntelmat, samoin oksentelu ja muu kiva. Blondista olisi kuulemma tarjottu avioliittomarkkinoilla 5 hopeasormusta ja 50 kamelia (aika paljon minusta) mutta onneksi eivät myyneet. Ikävä on. Tulkaa ehjänä kotiin.

*********

Nyt menen nukkumaan. Käytin koiraa lenkillä, pistin pannupesän pöhisemään ja nautin kodista. Lähetän rakkaita ajatuksia kaikille ystävilleni nyt, joilla on huolia ja työtä enemmän kuin jaksatte tehdä. Päivä ja asia kerrallaan.