Niinhän siinä sitten kävi. Heräsin aamulla tiitteränä, hyppäsin lenkkivaatteisiin ja suhautin Hopeanuolella aamukävelylenkilleterapiajutustelutuokiolle etelästä tulleen ystäväni luo. Koputtelin oveen ja sain syvästi hämmästyneitä katseita ystäväni vanhemmilta...eivät edes äänestä tunnistaneet, ihmettelivät vaan (ja nauroivat päälle), että kuka hullu tulee ovesta pyhäaamuna klo 7.45. Joup. No yksi hyvä puoli siinä aikaisessa olemisessa oli: ehdittiin juoda aamukahvit yhdessä. Ehdittiin tehdä kunnon kävelylenkki ja saatiin rauhassa ajella kentälle; nakkasin tyylikkään leidin ja 3 ihanaa apinaa (tai siis tarkemmin sanoen koiran, naakan ja hamsterin) lentokentälle ja mieitin sitä taas kuinka onnekas olen. Ystävät ovat juuri sitä varten, että kun tuntuu olevan heikko hetki ja väsyttää niin sitten saa juuri oikeita sanoja ja iloa juuri oikeaan saumaan.
Tänään oli hauska päivä muutoinkin. Äitimuori ja isäpappa viettivät 40v hääpäivää ja koskapa perhe on aika värikäs, äänekäs ja runsaanpuoleinen, vetäydyimme maaseudun rauhaan ja Piilopirtin suojiin syömään, saunomaan ja paljuun kylpemään. Nautimme myös esityksistä. Eniten vanhoista videopätkistä, 10v takaa sekä nuorison omasta elokuvasta, josta pari kuvaa tänne teidänkin iloksi. Elokuva oli senverran hieno, että päätin ensi vuoden aikana hommata niille apinoille kunnon kameran, mikit ja tsydeemit millä saavat leikellä ja touhuta niin paljon kuin lystää.
Mutta nyt pitää joutua, ystäväni Lynley ei odota.
Öitä!
Kylpypaljussa oli ihanaa!
En tiedä kenellä oli hauskinta, tytöillä vaiko yleisöllä...
Maskeeraus ja muu tohina oli mittavaa kuvauksen tiimoilta. Minä hoidin muonituksen. Ja nauramisen.
