En tiedä oikeen kummin päin kirjoittaisin, niin että kaikki selitetään hyvin ja parhain päin (mummon viisautta) vai tööttäänkö tuutista niinkus ajattelen (papan kehoitus) vai annanko vaan olla (elämän opettamaa)...?
Taidan antaa olla. Eli mietitäänpä jotain muuta, hmmm....
tästä päivästä...
- kuulin tosi hyviä uutisia: ystävä oli päässyt sairaalasta ja koskapa yski puhelimessa jo niin pontevasti niin huokaisin hiljaa mielessäni 
kyllä hän selviää.
- yliopistolla sai hyvää ruokaa, silmäniloja ja hyvää lounasseuraa 
- olen tiiiiiiiiiiiiii-iiiiiiiiskannut ja siinä samalla parantanut maailmaa; ihana päivä remontin ja ystävien keskellä! 
- havahduin pelottavaan ajatukseen: melkein tykkään meidän koirasta (totteli minua ja oli kuin ihmisen mieli)
- kävin aamutuimaan hierojalla: koko päivä kirkastui! 
- kävin moikkaamassa tättärää työpaikallaan: sain iloa ja valoa päivään sekä päivän naurut! 
- halasin pikkusiskoa, apinoita ja MELKEIN KOIRAAKIN (ne hormoonit, ne hormoonit)
- hykertelin eilisiltaa mielessäni; ihania naisia, ihania tärpättejä, ihanaa elämää ja naiseutta!
- kerkesin kyläahistuksen kokoukseen ja kerkesin kotiin ja pannuhuoneeseenkin. Kylymä on.
Huomenna toimistolle ja ehdokkaani vaalistarttiin! Ouje! 
Öitä!
