Sipulixilla jupisuttaa. Kokolailla persiilleen menneitä asioita kokolailla paljon. Olisi voinut vielä hetken olla siellä kaukana niin olisi samalla pompannut nämä hetket yli...mutta ei kai se auta, ryynätään sitten.
Otsikko tuli siitä, että isäpappa lähetteli reissun aikana about25 viestiä "terveisiä pannuhuoneesta" -teemalla. Ja jos muistanette niin joulun tienoilla oli aika kylmää ja lämmittämistä piisasi. Kyllä sitä tosin piisaa nytkin. Onneksi Sipulixilla on piristysratkaisu (kiitos ex-vaalipäällikön): hommasi pannuhuoneen seinälle hyvän kalenterin! Mä oonkin aina tykännyt palomiehistä...
No, mitäkähän mulle on sitten viime nakuttelun sattunut. Rahisevaa yskää ainakin edelleen. Ainiin. Kävin tapaamassa Susikairan akkaa, kun kerta oli asettautunut isoon sairaalaan oikein kunnolla poikansa kanssa. Vaikka ympäristö, ja syy miksi näimme, ei niin mieltäylentävä ollutkaan, niin siitä huolimatta vietimme suurimman osan puolitoistatuntisesta tapaamisestamme pöydällä retkottaen ja nauraen. Hullu, ihana nainen! Ja tosi hyviä vinkkejä (käytännöllisiä!) Sipulixin probleemeihin.
Sipulixi on myös ottanut rennosti. Päätin viikonloppuna etten lue sähköposteja enkä mitään asiallista koko viikonloppuna (aloitin sen jo perjantai-aamupäivällä). Enkä lukenut! Sain kyllä vähän hämmästyneitä katseita kun ilmoitin maanantain kokouksessa etten ole lukenut kaikkea kokousmateriaalia (mitä lähettävät niin myöhään, perjantaina oli kuulemma tullut postia)...olin kyllä kahlannut esityslistan läpi, se kun tuli jo torstaina. Asiapitoisen tekstin sijaan keskityin kaikkeen epäolennaiseen, etenkin Pauliin: esikoisen ja toiseksi vanhimman keilausreissun aikana käväisin kirjakaupasta hakemassa Paul Austerin Näkymättömän. Ihan turhaan mitään sähköposteja...
Ainiin, kirjoista vielä...sain Lankassa vihdoin loppumaan sen järkälemäisen Irvingin jota olen rantalukemisena kahlannut läpi viime kesästä lähtien, kandee lukea vaikka onkin roisi ja loppukaan ei mikään hirmu onnellinen...kaunis kylläkin (minun mielestäni).
Kylätalokuulumisia senverran, että huomenna siellä on jumppa (naisille ja miehille) ja jumppaajia on ollut runsain määrin. Loppuviikosta on nuokkaria tarjolla vähän nuoremmille ja vanhemmille teineille...pilispöydänkin saivat sinne loman aikana kasattua! Hyvä me!
Nyt taidan vähän huvitella Paulin kanssa ja sitten syön parit hyvät sämpylät, jotka reippaana tyttönä leipasin lauantaina. Mikään ei voita tuoreen pullan ja leivän tuoksua köökissä pakkaspäivänä (ja uusinnan saa kun lämmittää kannikat mikrossa).
Nirsk. Narsk. Pakkasta ja puhtia sinne ruudun toiselle puolelle. Sipulixi ei jaksa enää juputtaa. Taidankin olla taas ihan hyvällä tuulella -vahingossa.
