Ei jaksa nuo munamiehet ja harjakaiset nyt kiinnostaa. Hämmästelen tässä täydehköä lauantaitani, joka (TG) on kallistumassa iltaa kohti. Jos nyt sitä hiukkasen referoin, niin:

Aamusesta piti hirmuisella hopulla imuroida koko huusholli, kun pieni ennakkoväristys oli, ettei siihen ole MITÄÄN saumaa myöhemmin päivällä. Imuroinnin jälkeen hilpasin hiihtovermeissä ihastelemaan kyläahdistuksen sihteerin luoksen ELY:n työrukkasen (alueellinen hankehallinnoija)  lähettämää TARKISTUS JA KORJAUS pyyntöä sekä loppuraporttia  ja pläräämään sadatta kertaa talkootyötuntilappuja, päiväkirjaa, hankelippuja ja lappuja. Sihteeri tarkisteli talkootyötunteja minä naputtelin samalla aikaa loppuraporttia. Ihan yhtäaikaa saatiin valmiiksi. Piiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiitkä halaus siihen päälle. Hyvä me.

Loppuraportin innoittamana kävin paikallisella ladulla sivakoimassa (kiertämässä ympyrää, joka on niin pieni, että melkein menee pää sekaisin lentokelillä) n. 10km ja ajelin hikihuuruissa kotiin. Tiesin että siskokullan ukko on tulossa kahden tytsyn kanssa evakkoon (siskokulta sitä gradua...) ja en sitten yhtään hämmästynytkään kun kotipihaan kurvatessani näin ko ukon lapiomassa lunta maasturinsa ympäriltä, oli ajanut sen maalletulon fiiliksillä syvälle kinokseen kuivaamon viereiseen mäkeen...pyörittelin sormia ohimon ympärillä samalla kun moikkasin.

Sain irrotettua alfan hiihtokisojen äärestä ja menemään avuksi siskokullan ukkorukalle, ja hetken perästä tulikin tiedote, että alfa on nyt vuorostaan kiinni kinoksessa, aika lailla samalla suunnalla. Aha.

Tein ruokaa. Siivoilin, treenailin taas yksikätisenä olemista (pienempi tytsyistä viihtyy sylissä) ja pesin pyykkiä ja kurkkasin ikkunasta  (ei olisi kannattanut) SISKOKULLAN UKKORUKAN MAASTURI OLI LUJASTI KIINNI ETUPIHAN KINOKSESSA ja sitten taas pienen tovin jälkeen näin, kuin alfa vetää maasturinsa vinssillä toista maasturia irti...mietin itsekseni, että alfalla ja ukolla oli käytössä ehkä yhteinen aivosolu tämän päivän aikana. Selityksenä oli että harrastavat offroadia (etupihalla?).

Jossain vaiheessa päivää porukkaan ilmestyi nuorin velipoika pikkuvesselin kera, makkaroita kainalossa ja toiveena, että jos vaikka nuotion jonnekin sais. Saisihan sen, yhteisen aivosolun työskentelyn tuloksena etupihalle roihuamaan (kätevää, ei tarvitse kauas kävellä ja pääsee nopsaan lämmittelemään jos vaikka kylmä tulee) ja koskapa nuotio oli niin houkutteleva niin hetken perästä oli makkaroita mutustamassa myös kahden muun velipojan lapset...köökissäni. En pysynyt laskuissa (apinoiden lkm) mukana, hetken huolestuin kun yhtä lapsukaista huudeltiin että missähän se on (ikää n. 3v) ja löytyi sitten autosta, en tiedä oliko isukilla päässyt unohtumaan vai mikä oli lopputulos mutta lapsi oli tallessa, toivottavasti sai makkaraa, en tiedä, en ehtinyt tarkistamaan.

Nyt on ihanan rauhallista. Pari omaa apinaa meni siskokullan ukkorukan kyytiin (historiaa preppaamaan ja lapsia hoitamaan), pari apinaa meni velipojan luo saunomaan ja muutama näyttäsi vielä olevan Putouksen kimpussa täällä kotosallakin. Jospas tässä vaikka oikasis jollekin sohvan kulmalle ja silittäis otsarypyt.

Hauskaa viikonloppua tahoillenne. Huomenna uusi päivä ja uudet haasteet. Äitimuorikin kuskaa saksalaisia vieraita meille katsomaan miten Suomessa eletään...ei vissiin tartte mitään erityistä ohjelmaa järkkäillä, on ihan luonnostaan jo riittävän värikästä tämä elämä.

Hihhei. Mutta onneksi on taas kelit millä hiihtää!