Tämän viikon jokainen ilta on mennyt muiden/toisten asioiden hoitamiseen. Joskus nyt sattuu vaan viikot menemään niin ettei paljon tarvitse miettiä mitä tekisi. Toisaalta hyvä, ei jää kauheasti aikaa miettiä myöskään mitään turhaa. Sitä turhaa kun tahtoo Sipulixin pää olla pullollaan ihan muutenkin.

Mutta miten nyt referoisin tätä viikkoa (joudun pikkusen myös politikoimaan kun viikko alkoi piiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiitkällä valtuustokokouksella ja ryhmäkokouksella). Päivän polttava kysymys oli maanantaina kuntalisä ja sen maksaminen ja siitä päättäminen. Lopputuloksena oli, että päätös jäi pöydälle ja odottaa tarkempaa kustannuslaskelmaa ja sähköistä kartoitusta (--> muuttaisiko kuntalisä vanhempien käyttäytymistä lasten hoitopaikkojen hankkimisen suhteen). Päätösesityksenä oli ettei kuntalisää makseta, mutta nyt siis katsotaan vielä yksi kierros. Itse mietin ja muistelin sitä aikaa, kun olin kotona hoitamassa lapsia. Silloin kun olisin sitä kuntalisää kipeästi tarvinnut (opintojen jälkeen valmistuttuani) en sitä saanut (koska en jäänyt pois työelämästä hoitamaan lasta) ja myöhemmin kun sain töitä kotonaolo-jakson jälkeen, en edes miettinyt kuntalisää vaihtoehtona, kun niin kovasti halusin töihin ja pääsin. Mutta jospa se kartoitus selvittäisi lisää, senkin mistä niitä säästöjä sitten voisi tulla. Kun säästöjä kunta tarvitsee olipa vaalivuosi edessä tai ei.

Olen myös postitellut työhakemuksia, ihaillut vesijumpan vetäjää, ähkinyt kuntosalilla, hiihtänyt, kuskannut apinoita milloin millläkin verukkeella (liian kova tuuli, liian jäinen tie, liian kiire, liian myöhässä jne.) ja aina jossakin välissä käynyt hoitamassa paskahousuja (! ! !) kun siskokulta sitä gradua...tänään konttasin nuoremman perässä ja yritin puraista pikkuapinaa jalasta kun konttasi karkuun ja kiljui ja nauroi samalla, en ole ihan varma onko polvieni mustelmat parantuvaa laatua: HUGET! Siskokulta näytti vähän kärsivälle, oli kuulemma ollut rankka aamu...mutta ne pikkuapinat on kyllä vikkeliä. Isäpappakin totesi ettei hänestä ole siihen savottaan, kun paskovat housuun ennenkuin saa viimeisen ruokalusikallisen suuhun ja kun yrittää virittäytyä leikkimisasentoon (ottamaan tirsat selällään legolaatikon viereen) alakerrassa niin isompi on kiivennyt oravana portaiden lapsiportin yli ja huutelee äitiä yläkerrassa työhuoneen oven takana. Sipulixillakin on täyttä työtä pysyä perässä ja tänään täytyi todeta ettei pystykään ihan kaikkeen: ensin heräsi toinen ja itkuhälytin (= saa varmasti kaikki itkemään hälytin) herätti sitten toisen sisätiloissa...siinä sitten pidettiin arpajaisia kumpi parkuva kääryle riisutaan ja rauhoitellaan ensin. Lopputuloksena oli että yhtäaikaa molemmat. Melkein parkui Sipulixikin.

Hiihtoloman alkajaisiksi en ole ihan kärryillä missä kaikki omat apinat ovat. Kaksi vanhimmaista tekstiviestin perusteella kaverin luona yötä, keskimmäinen piti häätää tietokoneelta eli on kotona, blondi hävisi velipojan mukana yökylään ja kuopus nukahti sohvalle jalkopäähän kun luin kirjaa (kotosalla siis). Itse näytän olevan kotona. Hyvä. Taidan mennä jatkamaan huonoa pokkaria.

Hauskaa lomaa teille, joilla sellainen on, ja lopuille muuten vaan hauskaa kaikkea!