Sipulixi on diagnoisoinut itseltään useana vuonna pientä lomakauhua, joka etenkin hiihtoloman edellä on näkyvissä. Usein myös kesäloman edessä mutta ei aina (esim. työttömänä ollessa kesäloma ei eroa muista päivistä muutenkuin kuin ylimääräisellä apinakuormalla). Piti ihan pysähtyä tunnistamaan kauhutilaa, kun katsoin eilen dokkaria Heidemariesta, naisesta, joka on elänyt ilman rahaa 14vuotta. Kirjaa en ole vielä lukenut mutta ehkä senkin vielä ehdin tämän kevään aikana. Dokumentti pisti pysähtymään ja allekirjoitin siitä monta kohtaa ja tunnistin pohjavireen, aatteen, miksi hän elää niinkuin elää. Minäkin ajattelen niin ettei tällainen kuluttaminen ja tavaranhankinta voi pidemmän päälle kestää ja olla mahdollista. Plus sen, että suhteeni ruokaan, ja varsinkin ruuan raaka-aineisiin on - hmmm- aika intohimoinen.
Hiihtolomakauhua on ollut jo pidemmän aikaa ilmassa, minulla ja muilla. Loma tulee aina kevään paskimpaan rahatilanteeseen. Just ja just on selvitty joulusta (paitsi jos on käynyt kuukauden Sri Lankassa niin ei ihan vieläkään) ja kaikki mahdolliset kevään laskut erääntyvät maaliskuussa (siis myös muillakin kuin meillä, oli vuosia sitten ihan lohdullista huomata) ja kevään valossa joutuu myös toteamaan, että kaikki mahdolliset hiihto-, urheilu-, ulkoiluvarurusteet ovat käyneet joko pieniksi tai liiasta käytöstä resuiksi. Ja nyt ei puhuta laastsiison vaatteista, kaiken ikäisiä varusteita käytetään jos sopivat/mahtuvat.
Lomakauhua syntyy myös siitä, että koulussa lapset puhuvat keskenään minne päin hiihtolomasuomea kussakin perheessä suunnataan ja jos ei suunnataan mihinkään ovat lapset suut sievästi supussa tai sitten keksivät omiaan. Ja kotona sitten lisätään äitien kauhukierroksia siitä, mitä kaikkea oikeastaan hiihtolomalla pitäisikään tehdä ja mitä kaikki muut tekevät.
Minä päätin lopettaa muiden perheiden hiihtolomailukuulemiset ja keskittyä ihan omaani. Heidemarien innoittamana meillä onkin nyt oltu vain ja hiihdetty. Joka ikinen päivä jollakin kokoonapanolla. Ihan kotinurkilla ja oman kunnan laduilla. Mahtavaa ollut. Lappiin olisi voinut lähteä mutta viimevuoden kauhut (lue blogi; autovaikeudet, lumitilannet, vanhukset) ovat edelleen niin tuoreessa muistissa etten lähden tänä vuona kokeilemaan onneani.
Hiihtokeskuksista sain sen verran tuntumaa, että sunnuntain vietin ehdokkaani kanssa laskettelukeskuskunnissa vaalikiertuepäivää kuskin ominaisuudessa. Kuusamo, Taivalkoski ja Pudasjärvi tuli nähtyä ja järjestöaktiivit paikkakunnilla olivat saaneet mukavasti liikkeelle porukkaa ja tupa oli täynnä joka paikassa. Kuskattava oli myös hyvää seuraa, joten lähes lomapäivästä oli kyse.
Huomenna voisi harrastaa hiihtoa, retkeilyä ja jos vaikka uimaan sen jälkeen, tänne :D
Aini. Kauhukellariin kuuluu myös jokaloman oksutauti. Siitäkin pieniä haikuja alkuviikosta mutta nyt jo rauhallista. Mukavaa lomaa edelleen -teille ja meille.
