Hihhei - hiihtolomaviikko onnellisesti takana. I_H_A_N_A_A_!

Viikko huipentui siskokullan soittoon Uppsalasta, joka alkoi sanoilla: "istuuduppa nyt alas ja hengitä syvään...."

Arvasin jo mitä tuleman piti. Esikoinen oli lähtenyt puoliserkkunsa kanssa (minun serkku  enkä keksi muuta nimeä mikä voisi olla minun serkku minun lapselle) vierailulle siskokullan luo ja matka oli jännittävästi varattu lentokoneella -Helsingin vaihtoineen. Menomatka meni hyvin- tulomatkan alkajaisiksi sain siis ko puhelun. Ja niinhän se siskokulta hengästyttävällä vauhdilla selitti että teinit ovat edelleen Tukholmassa, olivat missanneet lennon ja ilman rahaa siellä sitten (itkien) yrittivät saada uusia lippuja.

Blueone yhtiön kunniaksi on sanottava: kiitos, teillä on töissä ihan oikeita ihmisiä. Joku oli heltynyt kahden rahattoman ja itkusilmäisen "wiiaafiftiin" selittelyille ja hommannut iltakoneeseen liput (ilmaiseksi!!!en tiedä kuka muu olisi pystynyt samaan????). Ja Helsingin päässä oli toisen siskokullan huoltopalvelu vastassa: ruokaa, rakkautta, hellää hoivaa ja menoliput VR avulla kotiin seuraavana päivänä (HOX lentolippuja varatessa otin paluupäiväksi lauantain perusteena: "JOS JOTAIN SATTUU" niin jää sunnuntai säätöpäiväksi...). Ja sieltä ne sitten tulivat. Sunnuntaina. Junalla.  JA aika voipuneina.

Kävin viikonloppuna myös ehdokkaani Kevättä kohti -konsertissa, näin siellä vanhoja tuttuja ja kuulin kaikuja nuoruudesta. Tänään olen hoitanut päivän pikkuapinoita siskokullan luona ja istunut illan kuuntelemassa puolueen pasuunaa naapurikunnassa. Ketäkö. No kerronpa tämän:

Pääsin pikkutyttönä isän mukana kerran johonin puolueen tapahtumaan, en enää muista minne ja miksi, muttta sen muista että seurueeseen kuuluneet taatot opastivat minua (tiesivät että olen musiikista innostunut) kysellessäni: "kuka on Seppo Kääriäinen", että: "NYT MENNÄÄN KUULE TYTTÖ KUUNTELEMAAN PUOLUEEN PASUUNAA!" Ja täytyy sanoa, että edelleen Seppo oli hyvässä iskussa. Ilta meni lupsakasti ja havahduin todellisuuteen vasta kun tajusin kotona, että koira pitää lenkittää. Kello oli 22 ja lähetin urotyöstä kuvaviestin alfalle, jolta tuli viesti takaisin ja kysymys, että onko kuvassa supikoira. Joo, on. Supikoiran kanssa tässä lenkillä, ilmanmuuta. Kymmenen aikaan illalla. Sitähän minä illat pitkät. Supikoiria, ilveksiä ja muita petoja ulkoilutan. Tykkään niistä niin. Mutta nyt meen oikaisemaan. Pikkuapinoita luvassa huomennakin.

Hauskaa elämäviikkoa sinne ruudun toisellekin puolelle!