Ei käy usein niin, että Sipulixi jää sanattomaksi. Tämä ilta vaalien tulospalvelun ja töllön ääressä saivat kuin saivatkin Sipulixin lähes mykäksi. Sanattomaksi. Ja mikä pahinta, tuntui ettei edes ajatus kulje. Tök. Tök. 

Olen myös tottunut siihen, että inhorealistina harvoin a)petyn b)totean todellista tilannetta pahemmaksi kuin kuvitellun c)hämmästelen. Tänään olen sujuvasti tehnyt kaikkea, eestaas. Koko illan. 

Mutta oli mulla yksi kohokohta tällekin päivää. Istuin tuuraamassa ex-vaalipäällikköäni vaalikeräyksen lippaan äärellä, kun äänestämään tepasteli pollari univormussaan. Ai että. Sain tuijottaa ihan rauhassa kun univormu kulki lähietäisyydeltä, muistin hymyilläkin typerän näköisenä (kuului asiaan).

Mutta ilta on sitten vietetty isäpapan ja äitimuorin hoteissa, vaalivalvojaisten merkeissä. Itkua en ole vielä tirauttanut, mutta sekin saattaa vielä illan/yön päälle irrota...tosin eipä tässä näillä markkinoilla itkut auta...

Nyt sitten katotaan miten maa makaa. Seuraavat 4 vuotta.

Silti vielä: kiitos Juho mahtavasta kampanjasta ja uurastuksesta!

Onnea työhön: Tapani, Antti, Mirja, Inkeri, Timo ja Juha sekä muut Oulun vaalipiirin uudet kansanedustajat. Pitäkää pohjoisen ääntä kuuluvilla!