Tallinnan matkalta pari kuvaa. Tässä reisun parhaat sumpit (yhdesti hörpätty jo):

Onneksi inkojen lisäksi oli tarjolla muutakin katumusiikkia (tosin intiaanit viihdyttivät apinoita huomattavan paljon paremmin kuin nämä):

Heti reisun jälkeen sain kesävieraita yökylään. Tätiä jännitti yö varmasti enemmän kuin vieraita, hyvin meni! Ei itkua eikä hammastenkiristystä kenelläkään. Nyt on jo ikävä!

Kummityttö ruuanlaittopuuhissa:

Ja pikkusiskonsa kahvinkeitossa:

Olimme päivällä menossa ystäväperheeseen rääppimään rippijuhlia, kun ajoimme kunnantalon ohi. Olen yrittänyt vältellä puhumista ja ajattelemista Norjan tapahtumista, kun en pysty edes oikein hengittämään miettiessäni äitien ja isien surua. Itkettää, kauhistuttaa ja pelottaakin. Otin kuvan kauniista lipusta, ahdistavan surullisesta hetkestä, jonka puolitangossa liehuva lippu toi minulle. Kuvan mukana syvä osanottoni vastikään läheisensä menettäneille - Norjaan ja muuallekin.