Tämä viikko (eli enää huominen päivä) töissä ja sitten lommaa tiedossa, pieni pätkä. Keväällä tuntui vähän huonolle ajatukselle, että pitää pitkälle kesää istua toimistolla mutta tänä aamuna totesin ettei tämä niin kauheaa ole ollut. Oli hyvä aamu:

- viileässä talossa ja aamuhämyssä kopistelin kissalle ruokaa lautaselle ja yhdessä venyteltiin pihalla, lämmin oli.

- aamukasteessa hipsin pyykkinarulle ja nostelin pyykit kuivumaan ja aukaisin kasvihuoneen luukut ja oven, hymyilytti.

- mustikkasoppa maistui tosi hyvälle aamulla ja eväiden tekeminen suorastaan nauratti, oli kiva tiputtaa eväspussiin oman kasvihuoneen kurkkupätkä!

- ajelin tyhjää motaria pitkin ja kuuntelin Rondoa, kukaan ei käskenyt vaihtaa kanavaa, aurinko paistoi ja ilmastointi pelasi (ja muutenkin ajaminen on kivaa, varsinkin juuri tällä autolla).

- toimistolla oli ihan hiljaista ja rauhallista, sai juoda aamukahvit ja lukea Hesarin ihan omassa pöydässä, ei ollut ruuhkaa.

- iltapäivällä on tulossa mukavia kesävieraita ja tarkoitus olisi viettää hauska ilta VAIKKA kyläyhdistyksellä olisi talkoot tarjolla...olen pikkuisen ottanut lepoa ja etäisyyttä neljän vuoden säntäilyn jälkeen ja yritän ajatella niin että teen sen minkä silleen rennosti ehdin ja jaksan ja jos tuntuu ettei jaksa niin nyt saa ajatella ettei ole pakko. Puheenjohtajana oli pakko mennä silloinkin kun ei olisi ehtinyt...tämä tuntuu nyt mukavalle.

Nyt on nettituokio ohi, aloitan/jatkan arvioinnin ja julkaisun työstämisen ja nautin elämästä tässä samalla. On se hyvä. On.

Kaunista  kesäpäivää sinne ruudun toisellekin puolelle!