Sipulixilla ärsyttää nyt pienet asiat, no isotkin, oikeastaan välillä kaikki. Siis sellaiset, että:

a) kaikki muistelevat kuinka ihana ja kaunis ja lämmin kesä oli, hä??? Whaaaaat? Mikä kesä? Siis sehän oli niin kylmää tuonne heinäkuulle etten meinannut saada papuja maahan ollenkaan...ja tuossa elokuulla kylmeni ja aloitti sateen niin, että sitä on piisannut näihin päiviin saakka; lähes koko sato hukkui. No joo, ehkä kesän mikrolyhykäisyydelle on sekin selitys että tuli istuttua ne hellepäivät toimistossa. Mutta silti. Kylmä kevät ja kylmävesisadesyksy ei kyllä pidennä kesää, mun mielestä. Ja varsinkaan muistoissa.

b) kaikki kommentoivat että ei vesisade ja syysmyrsky ole kuin pukeutumiskysymys, ei ole huonoa säätä. *****, sanonko mitä. Siis jos sattuu työkseen tekemään toimistotyötä ei tee mieli pukeutua niinkuin Atlantin ylittävälle ruokoveneelle. Tai jos vaikkapa ihan vaan normaalisti taivaalle katsellen toteaa "ei sada, ei pilviä, no hyvä kun jäi se sadevarjokin", kävelee korttelin ja sitten kastuu likomäräksi viiden metrin matkalla ensimmäisen räystääntyngän alle....ja vain lohduttautuakseen sillä että sateenvarjokaan ei olisi auttanut, sillä ne olivat omistajiensa käsissä joko riekaleina tai nurinperin kääntyneinä. Ei, en ota käyttöön alfan golfpeluun myrskyvarjoa. Jossakin menee raja.

c) kaikki ihastelevat sitä kuinka kohta saa soitella joululauluja, poltella kynttilöitä ja istuskella takkatulen ääressä. E_I  O_L_E S_A_N_O_J_A. Se kesä vieläkin kaivelee.

d) kaikkien mielestä kellokortti on tosi jees. ***** siis oikeasti. Tällaiselle turhista ressaajalle, niinsanotulle rapuihmisille= the ressaustieteen maisterille kellokorttiuskovaiseksi muuttuminen tietää vain närästystä, hikoilua, ryntäämistä, kiireen tunnetta, närästystä, hikoilua, kiirettä jne. Ja miksi? Ei, en hyväksy selitystä sillä, että saadaan ylityötunnit näkyviin. Siis esim. tänäkin aamuna kun olisin normaalisti vain pudottanut (siis pysäyttänyt auton ja odottanut että aukaisevat oven ja häipyvät) alfan ja velipojan kustannuspaikoilleen niin sen sijaa kiristelin hampita, mietin kellokorttia, kiroilin ääneti vuolaasti ja kerran ääneen, tsiigailin kelloa, ajoin pinna kireällä töihin ja toivuin aamun leimaamisesta(kellokortin) juuri ja juuri ennen lounasta (ja uudelleen leimaamista). Ja miksi???? *****!

e) kaikkien mielestä on ihanaa kun on vanhan talo, *****, siis oikeasti, syysmyrksy tarkoittaa sitä, että ne vielä vanhemmat rotiskot siinä ympärillä joko luhistuvat kasaan tai ainakin päästelevät päreensä ja kattohuopansa pitkin maita ja mantuja. Ja miten niitä paskoja korjaat vain mielessäsi ja hyvissä suunitelmissasi, kun ukot eivät enää tahdo uskaltaa kiivetä korjaamaan niitä, kun jokapaikka on niin lahoa. Eikä saa purkaa.***** ja niin, kaikkien mielestä on tosi jees, kun siihen kerta saa avustustakin, mutta siis oikeasti...avustusprosentin jälkeen itselle maksettavaksi jää tonnikaupalla siitä, että saat vain  pidettyä pystyssä lahoja tönöjä, joita ei edes voi käyttää mihinkään. Voi miksi? Miksi??? No ne ei todellakaan ole edes sieviä.

f) kaikki kuuntelevat hyvää musiikkia radiosta ja nauttivat kuulemastaan ja Sipulixi onnnistuu aina aukaisemaan radion sellaisella hetkellä jolloin on oltu taas lomauttamassa jotakin porukkaa, on irtisanottu siellä ja täällä, ne ja nämä lakkoilevat ja siellä ja täällä on monsuunisade pistänyt sitä ja tätä paskaksi. Siis että kyllä piristää. Närästää kuulkaa jo ennen kellokortin leimaamistakin jo niin paljon ettette usko.

Muttaettä yksi päivän piristyskin. Työkaveri, jääköön nyt salaisuudeksi kummassa pisteessä olin, oli pulassa autonsa kanssa. Auto ei käynnisty muutoin kuin "vanhanaikaisesti" (=työnnä, työnnä). Auton oli jo kertaalleen käynnistänyt kahviporukan kaksi mieshenkilöä ko menetelmällä. Mutta autonpahus oli sammunut toistamiseen. Miespuoliset henkilöt eivät olleet kovin innostuneita puvuissaan ja krakoissaan uusintaan ja sivusta seurattuani tapahtumien kulkua vinkkasin työkaverille, että kysypäs herroja tänään, ei näytä olevan kravatteja...ja voila- suostuivat....vietin lounastunnilla hilpeitä hetkiä miettiessäni, että kuka mahtoikaan olla ratissa. Neiti itse? Jospas se huomenna selviää.

Nyt ei muuten ärsytä enää. Toivottavasti ei teitäkään, vaikka saitte tämän minun syyssateeni niskaanne. Paskoista keleistä ja huonoista talousuutisista huolimatta: ihanaa syksyä (kohta käännetään kello, sekin on muuten yksi armoton VOI MIKSI??? kysymys, mutta siis päästään taas normaaliin rytmiin...eh eh) ja hilpeitä hetkiä sinne ruudun toisellekin puolelle.