Terveisiä syysunelmasta. Istuskelen Suomen kauneimman kaupungin laitamilla: Saimaa ikkunan takana, aurinko paistaa ja tuntuu että talvi ja syksyn ankeus on niin kaukana kuin olla voi.

Ajelin tänne unelmaan eilen sankassa sumussa, Nova, Rondo ja vaihtuvat alueuutiset seuranani. Matin ja Maija-asemalta oli pakko hakea karkkia ja kahvia, ettei uni yllätä ratissa. Matka sujui hyvin ja iltahöpöttelyn jälkeen uni maistui makealle. Ja se aamuherätys...katsot ikkunasta ulos, sininen vesi lainehtii, pienet saaret syysasussa odottavat talvea tullakseen ja ainoa päivän ohjelmasi on huolehtia siitä, että ehdit käydä myös naapureissa kyläilemässä ennenkuin pitää laittaa nukkumaan. Tämä paikka on oikeasti unelma, jota saimme alfan ja apinoiden kanssa elää 7 vuotta sitten kahden ja puolen vuoden ajan. Sellainen unelma, että aina kun miettii sitä aikaa, maisemia, järveä, ihmisiä ja tapahtumia niin alkaa itkettää...ihan vaan ikävästä. Vaikka kuinka yritän nykyisin vilja-, rypsi- ja perunapellon vieressä miettiä, että se on yhtä kaunista kuin vesi täällä...niin ei se ilahduta...ja uiminenkin on rypsipellossa hieman haastavampaa, vaikka onhan tuota nakuna tullut sielläkin pellossa juoksenneltua tälle kesää...

Syysloma on nyt lopuillaan ja apinat jäivät viettämään lomanloppuja kotiin tätiensä hyvässä seurassa: ohjelmassa kuulosti olevan pikkujoulua, 100-vuotissynttäreitä ja herkkuja.

Vaikka minulla on ollut kiire viikko töissä niin pidin lupaukseni ja jätin kaikki iltamenot ja tanssikurssit väliin koko viikon ajan. Menojen sijaan olemme käyneet koko porukalla ensin nauttimassa Johnny Englishin seurasta (hih), täyskaadoista (tyyli oli aika vapaa) ja Kärpät-SaiPa ottelusta. Kivaa on ollut ja mikä parasta, ilman pahimpia ähinötä on saatu iltahupattelutkin tehtyä (kun isolla porukalla puuhastellessa saa aina varautua siihen, että jonkun suu on aina mutrussa ja aina on joku jolle homma ei passaa).

Nyt aamupäiväkävelylle keskelle syysunelmaa. Elämä on ihanaa. Unelmia sinne ruudun toisellekin puolelle!