sisään ja toinen ulos.

Työkaveri sai potran pojan ja olo kuulemma kuin katujyrän alle jäänyt. Jostakin muistin sopukoista löytyi sekin tunne...siihen ei oikein auta muu kuin aika. Mutta että hienoa: kaikki nyt hyvin.

Naapurikunnassa ja työpaikalla on tullut suru-uutisia niin, että siellä ja täällä on vaisuja, väsyneitä ja järkyttyneitä ihmisiä. Minä pistin automaattiohjauksen päälle ja olen ajattelematta asiaa. Ei pysty. Nippa nappa selviää normisetistä.

Molemmissa työpaikoissa sutinaviikko. Ensimmäisessä erityisesti. Perjantaina iso päätössemma ja "hiukan" jännittää miten menee.

Kaiken sutinan keskelle rauhoitin tämän illan. Ohjelmassa oli hidas lavafoksi ja täytyy sanoa: kun mies osaa viedä kunnolla tanssissa niin en kyllä keksi parempaa harrastusta...tai no, hiihtäminen arskapaisteessa, tuulettomalla kelillä, tunturissa ja -6astetta pakkasta menee ehkä vielä tuon edelle...ja lisätään tähän selvyyden vuoksi vielä entisen naapurin lisäys: "hiihtäminen on mukavinta mitä voi housut jalassa tehdä". Tanssiminen on yhtä mukavaa.Saattaa olla ilman housujakin, ei ole tullut vielä kokeiltua. Pitääpä muistuttaa nykyisiä naapureita, kun savusaunaa ens kerralla lämmitellään kyläahistukselle, ettei sitä aina tartte juoksennella pitkin peltoja, voi välillä vaikka valssata...

Mitäkö muuta. No viime viikonloppuna oli hirvipeijaiset = tiskihuki klo 9-16 ja ensi viikonloppuna on muuten vaan peijaiset=tiskihuki klo 18-23...vietellään hyvissä ajoin pikkujoulua koko perhekunnan voimin. Apinat ovat massiivisesti valmistelleet elokuvaa viikonlopuksi ja joka paikka tursuaa joulukoristeita ja hileitä. 

Olen nähnyt, soitellut ja kuullut mukavia ihmisiä. En ole ehtinyt tapaamaan mummukultaa ja pappakultaa enkä toista mummukultaa pitkään aikaan. JA skype on vielä lataamatta uuteen työpaikkaan, ausseihin on yhteys ollut monta viikkoa katkolla...ensi viikolla hoidan senkin asian kuntoon.

Mutta nyt pakko mennä paapaamaan. Aamulla kun väsyttää, sen tietää. 

Kaamoksen keskelle lämmin ajatus sinne ruudun toiselle puolelle. Hip hei.