Olen tänään sairastellut kotona. Eilen piti lähteä kesken työpäivän (en edes muista milloin, tai onko milloinkaan tapahtunut sellaista) ja kuumeessa ja maha kipeänä kippuroin yön. Nyt on jo parempi olo ja iltapäivällä alkoi tuntua, että kyllä tässä jo torstaiksi on työkunnossa. En tiedä, veloittiko voimia ja lähtikö stressi viimein, kun maanantaina kaiken eipäsjuupas kommentointien ja julkisten kirjoittelujen jälkeen kokous valtuustossa meni ihan rauhallisesti. Ja kiitos kunnanjohtajan ja hallintojohtajan avun ja tuen; ei tarvinnut hermoilla eikä jännittää turhia kokouksen johtamista. Vaikka täytyy myöntää...paita oli märkä kokouksen jälkeen.

Tämän päivän paikallislehdessä oli sitten juttu ja kuva, ja sain myös päivän naurut. Muistan kuinka kuvaustilanteessa 1. varapuheenjohtaja (joka seisoo vieressäni kauniina ja edustavana) kysyy että mihin kädet laitetaan, minä siihen etten tiedä...ja tietenkin kuva on juuri siltä hetkeltä kun "ne eivät ole missään" harottavat siinä sitten menossa jonnekin ja teinien kommentit olivat: "sun pitää tuota posea vähän harjoitella"....

Olen riipinyt tänään myös joulua pois. Vaikka alunperin ajattelin vasta Nuutinpäivän jälkeen tehdä sen. Mutta kipeänä ja hikisenä sohvalla nukkuessa ja maatessa alkoi tontut ja kuusenkoristeet niin tympiä, että heti kuumen laskettua komensin blondin siskokullan (joka nyt tammikuun ajan leikkii meidän 6. lasta) kaveriksi kuusen karistajaisiin.

Eipä täällä ihmeempiä. Hiljainen tienoo ja hämyinen maa. Hei tältä erää.