Piti sekin päivä nähdä, että sain hyväksyä kaverikseni FB:ssä äitimuorini...hyvällä syyllä hän kyllä siellä nykyisin verkottuu, sillä siskokulta on pikkuapinoiden kanssa lähettänyt paljon liikkuvaa kuvamateriaalia Sveitsistä ja sitä ei normisähköposteilla pysty katselemaan, mummon lisäksi muutkaan.

Mummon lisäksi verkko-ominaisuuksia on tullut lisätty itsellekin ja hämmästyin syvästi kun sain whatsappin lisättyä luuriini n. kahdessa minuutissa. Kertonee puhelimen suorituskyvystä enemmän kuin minun...

Mitäkö Sipulixille kuuluu.

Päiväunia ulkoportailla istuen ja suu auki torkkuen. Miksikö suu auki. No, ei se pysy nukkuessa kiinni.

Hiihtelyä pellolla. Silmät sikkaralla (ei voi laittaa arskalaseja kun muuten tulisi yhtä pandarusketus kuin siskokullalle) ja suu hymyssä ihastellen elämän mahtavuutta. Velipoika höyläsi pertsaladun 4,5km omalle ja naapurin pellolle ja sitä on ollut hyvä kiertää. Tosin yksi päivä oli vastatuuliosuudet niin hurjat että lykkimällä (luistelukamppeilla olen lykkinyt latua pitkin niinkuin ainakin erikoismiehet ja -naiset) tuli tunne etten pääse YLÄMÄKEÄ ylös...juu ja myötätuuleen tuntui että lasketteli tunturia alas...mielikuvitus on mahtava voimavara myös pellolla hiihdellessä.

Ystävien kanssa laatuaikaa. Milloin paljussa (nauratti Hesarin Suomi kylpee juttu!!!), milloin kävelylenkillä ja milloin luuriin höpötellen.

Teineille hihittelyä. Elämää suurempia keskusteluja ja toiveita että muistaisi niitä (keskusteluja) pitkään.

Keskimmäisen kanssa hölkyttelyä. Niin, että teini komentaa ja huokailee, että olen raskas valmennettava; kuulemma kuin vetäisi fatcampia...juu...raskas raskas....toivottavasti  edes rakas raskas.

Pannuhuoneessa istuskelua. Tämä talvi ei näytä loppuvan ikinä.

Kokouksissa, palavereissa, seminaareissa ja tapaamisissa istumista. Tänään taas aamusta yhdessä ja oikein mukavssa sellaisessa. Oulunsalossa pidettiin hyvinvointiseminaari, jonka yhteydessä allekirjoitettiin kuntien välinen sopimus hyvinvoinnin edistämisestä täällä pohjoisessa. Ennen allekirjoitusta kuulin John Vikströmin liikkuttavan, hauskan, puhuttelevan ja viisaan alustuksen siitä milloin peli kulkee. Erityisesti mieleen jäi yksi lause: Näe minut. Näen sinut. Ja uskomatonta mutta totta, emeritusarkkipiispan puhuessa jääkiekosta minä nielin kyyneleitä. 

Huomenna menen vanhimman teinin koululle kertomaan työ"urastani"...mietin että olenko siellä varoittavana esimerkkinä vaiko ihan vaan esimerkkinä...tämän aamun seminaarissa puhuttiin siitä että pitkien ja vakaiden työurien jälkeen nykyinen työsukupolvi on siirtynyt KILPAILUTTAMAAN TYÖNANTAJIA ja siirtynyt lyhyempiin, vaihtuviin työsuhteisiin. Hmmm. Voihan sen todellakin kääntää myös noin...vaikka Sipulixi ei siitä mitään tiedäkään. Työsuhde on taas nimittäin ihan ilman kilpailuttamista katkolla vuodenvaihteessa ja Sipulixilla useita hakemuksia vetämässä. Saa pitää peukkuja. Että saisin oikein hyvin kilpailutettua työnantajat! Ihanhan tässä tulee tunne, että ruuhkaa pukkaa.

No eikai tässä. Työpaikan virkistysreissu tulossa tänne ja perjantaina olisi tiedossa tulista menoa; tuliset tenorit saavat todennäköisesti ainakin yhden kuulijan kuumottamaan! Alfalla on  sammutuspeite mukana.

Nyt menen paapaan että aamulla jaksaa herätä. Vihaan kesäaikaa ja aikaisia herätyksiä. Vihaan niin sitä, että väsyttää. Yähhäh.

Sinne ruudun toiselle puolelle, jihaa....terminen talvi jatkuu mutta kevät on jo sielussa asti! Hellurei! Sipulix