Hei siellä ruudun takana. Toivottavasti joulu - tai jos et sitä vietä niin sitten tämän kulunut viikko - on sinullakin kulunut yhtä hienosti kuin minulla. Muutamia kohokohtia tai mielestäni mainitsemisen arvoisia asioita ajattelin raapustella tänne, pötkötellen samalla lököasennossa, uusi työkone hyvässä vireessä ja elokuva odottamassa napin painamista...
- Joulun alusviikolla oli niin paljon töitä, kokouksia ja tapaamisia, etten yhtenäkään iltana saanut joulusiivousta etenemään. Viimeiseen hetkeen asti tein töissä tulevan vuoden tärkeän tapahtuman valmisteluja ja ennakkovarauksia ja kaikenmaailman säätämistä, mitä ihmismieli vaan keksii. Havahduinkin lauantaina, että pitäisi ehkä hoitaa jouluostokset alta pois, ettei aatonaattona tarvitse tungoksessa ja paniikissa etsiä enää mitään. Ihmeekseni sain kaupunkipäivän keskelle rauhaisan hetken, kun kävimme myöhäisellä lounaalla alfan ja rakkaan ystävän kanssa. Hyvä ruoka ja parempi mieli toimii myös jouluostosryysiksessä, näköjään.
- Lauantaiaamuun oli myös ihmeellistä herätä, sillä siskokulta oli saanut suloisen tyttövauvan etelän hetelmänsä kanssa. Siskon uurastaminen ja kivut tulivat uniin ja oli huvittavaa lukea muiden siskojen päivityksiä, kun kaikki olivat yhtä uuvuksissa synnyttämisestä kuin itse työnkin tehnyt. Mutta kaikki hyvin ja lapsi parkuu kuulemma kuuluvasti.
- Sunnuntaina sain melkein kierrettyä kaikki sellaiset ihmiset, joiden luona halusin käydä ennen joulua. Mummuja ja pappoja nähtiin urakalla ja ehdin kuin ehdinkin vielä myöhäisillan saunaan naapuriin, jonne tuli kyläahdistuksen naisilta kutsu: "et kyllä jää pois, uskallappa vaan!" No en uskaltanut, ja voi miten kevyt oli jalka, kun potkuttelin kotiin jäätiköllä, tosin taisi olla kevyt siitäkin syystä, että kuulemma on taas ilves liikkeellä ja ihan hiukkasen saattoi Sipulixia pelottaa siellä peltotiellä.
- Maanantaina havahduin siihen, että joulusiivouksen tekemiseen oli aikaa vain se päivä, itseasiassa kello kuuteen saakka, sillä meille oli tulossa Virosta ja Oulusta tärkeitä vieraita. Sitä heilumisen määrää ja viemennessästuotullessas mentaliteetin eestaas kulkemista! Mutta klo 18.05 talo oli siisti, pihalla paloi ulkokynttilät, kuusi oli koristeltuna ja kahvi pöhisemässä. Teinien avustuksella tehtiin jonkinsortin jouluihme ja täyteen päivään sisältyi tottakai myös muutama hupaisakin hetki, esim. alfan hermostuminen kuusi-ruikutukseen ja tuloksena pirttiin satakiloinen jättiläinen, jota piti ensin raahata eestaas kun jalka meni vinoon eikä sitä saatu ilman moottorisahaa oikenemaan. Teinien serkkkupojan ilme oli paljonpuhuva, kun hän katsoi kuusihommia ja moottorisahan heiluttelua ja roskan määrää etupihalla. Vaan ompahan kuusi!
- Aattona saimme pukin lisäksi myös äitimuorin, blondin siskokullan ja isäpapan nauttimaan joulun tunnelmasta. Pukki oli muistanut myös Sipulixia. Yritän olla kilttinä myös ensi jouluuun.
- Joulupäivänä sain juuri ja juuri kiskottua itseni, pari teiniä, alfan ja siskokullan mukaan joulukirkkoon. Liekö vähäiseen kävijämäärään syynä aattoillan messu mutta eipä ollut tungosta kirkossa. Senverran rankkaa oli herääminen, että vasta 3 tunnin tirsojen jälkeen jaksoi aloitella ruuanlaíttoa ja kattausta. Illaksi kasassa oli 31 ihmistä syömässä ja pitämässä hauskaa pirtissämme. Ja tekemässä toista joulun ihmettä: ruokaa oli nimittäin enemmän pitojen jälkeen kuin niitä valmistellessa.
Tänään onkin päivä mennyt elpyessä. Hitaasti hissutellen ja ohimennen pieniä liikkuja tehden. Aioin käydä pienellä jouksulenkillä mutta nyt tuntuu sille, että saattaa jäädä väliin...laiskottaa ja ärsyttää tuo liukas keli.
Jos vaikka katsois sen elokuvan. Eilen meni Fitzegarldin joulun merkeissä (Oih, Erward! <3) tänään brittikomediaa.
Valoisia ajatuksia uuteen vuoteen ja iloa mieliin. Sipu
