Taas vierähtänyt tovi sitten viime kirjoittelun, mutta täällä ollaan - kesävillasukkia kuluttaen. Japanista maaliskuussa tullut vieras tiedusteli kohteliaasti, että mistä te erotatte kesän talvesta; valosta, vihreästä vai mistä, sillä lämpötila aamulla on aina sama, hieman yli nollan...ja että olisi kiva kuulemma ehtiä ennen heinäkuun kotiinpaluuta käyttää kesätakkiakin, jota ei vielä ole tarennut tehdä...mietiskelin siinä, että kesä on enemmän asenne- kuin mittarikysymys. Olin nimittäin riipinyt sukat kengistä jo kuukautta aikaisemmin, mittarin ollessa aamuisin pakkasella.
Kesäruuvin kiristyessä olen yrittänyt kokous-, palaveri-, hankehaku- ja matkaruljanssissa pitää kiinni siitä, että aikaa jäisi teini- ja kotirutiinien lisäksi myös kivoille asioille ihan vaan itselle. Ja onhan sitä jäänytkin. Nyt ihan viimeisimpänä kaksi huikaisevan hienoa päivää Tervasoudussa, yhden yhteistyökumppanin venekunnassa! Että oli hienoa! Ensimmäisen soutupäivän kruunasi Montassa leiripaikalla tanssit: eipä ikuna ole ollut sellaista iltaa, että joka ikisen tanssin sai tanssia ja vieläpä tanssitaitoisten kanssa. Elämän suolaa parhaimmillaan! Pari tunnelmakuvaa veneestä, kun sain kanssasoutajilta luvan sellaisen julkaista:
Keula eellä...
peräpäätäkin naurattaa...
Seura olikin siis mitä mainiointa ja Sipulixin huumori- ja kilpailuvietti sai makiaa mahan täydeltä. Senverran nokkelaa ja savolaista oli sanailu - kiitokset myös Melaveikoille (!) sinne Suomen kauneimmalla kolkalle. Sanavarastokin täydentyi taas hieman.
Tervasoudun ohella on tullut myös ripolteltua kulttuurisuolaa työkeikan keskelle. Sain viettää ihanan aurinkopäivän ystävän kanssa Tuusulan rantatiellä ja ihmetellä merkkihenkilökertymää ja vanhoja asumuksia silloisella pienellä kylällä...siellä on kirmailleet Haloset, Sibeliukset, Järnefeltit ja niin edelleen pitkin Tuusulan rantoja ja siinä samalle jättäneet mielettömän kulttuuriperinnön meille ei niin taiteellisille jälkipolville. Kiitos siitä. Ja kiitos kaima ihanasta lepohetkestä keskellä kiireistä arkea.
Tästä lähdettiin kesken kiireisimmän työviikon (ja kuukauden)...
Ainolassa näkyi se, että Aino Sibelius oli puutarha-ihminen.
Kyllä kuitenkin Halonen oli osannut paikan valita :) ja talon rakentaa. Mahtava tunnelma!
Eipä ollu rapiaa Aleksis Kiven viimeisillä hetkillä :( sinne kuoli, toisten nurkkiin.
Ja tähän päädyttiin, kuohuviiniä lasissa. Kyllä sitä taas jaksaa rutistaa. Kesälomaa tiedossa vasta kuukauden päästä...
Ja nyt sinne ruudun taakse leppoisaa kesää ja juhannusta...näiden Ainolan kukkien kera:
Elämä on <3
