Mahtavaa maaliskuuta sinne ruudun toiselle puolelle. Aurinko paistaa, pakkanen kipristelee, hanki kimaltaa valkoisena, auto käynnistyy, patterit lämmittävät, ruokaa on lautasella ja hymy huulilla. Kyllä se tästä!
Viikot vierivät valoa kohti ja pakko tunnustaa, että valoisalla kaikki näyttää ja tuntuu helpommalle. Sekin, että luopuu ja jättää vanhaa taakseen ja se, että katsoo kohti uutta rohkeasti. Vaikka vähän pelottaisi niin silti, eteenpäin. Kyllä se tästä :)
Kuntapolitiikassa on tullut kierreltyä kylien kuulumisten merkeissä; on keskusteltu kyläkouluista, maahanmuuttajista, vanhuspalveluista, terveydestä, liikkumisesta, hyvinvoinnista, laduista, päivähoidosta, varhaiskasvatuksesta ja kaikesta muustakin ihmisiä askaroittavista asioista. Hyvä on välillä istua alas ja puhua. Ihan vaan ihmisten kesken.
Tämän kevään aikana joudumme ja saamme tehdä päätöksiä lyhyen ja pitkän aikavälin suunnitelmiin ja siihen toivon sekä malttia ja että hyvää tahtoa kaikilta osapuolilta. Kun sellaista ratkaisua, että kaikki voittaisivat ja saisivat kaiken, ei ole olemassakaan. Tosin ison perheen vanhimmaisena lapsena olen oppinut "pienimmän pahan" "suurimman kompromissin" ja "yhteisen sovun" ajatuksiin niin, että aina voi jotenkin päin sovitella niin, että edes jotakin saisivat kaikki. Tasapuolisuus kun ei aina tarkoita samaa määrämittaa samoissa asioissa aivan kaikille. Paljon on tullut postia ja yhteydenottoja ja opastuksiakin päätöksentekoon - kiitos niistä. Parhaamme teemme, vaikka sitäkin on epäilty.
Mutta muutoin mitä. Aloittelin uutta elämää päätöksellä, että luen eroterapiana Kalle Päätalon tuotannon, jonka löysin vuokrakämppäni kirjahyllystä. Haaste hieman vaikeutui, kun ensimmäisen hyllymetristön takaa löytyi samanmoinen rivi paksuja kirjoja. Ilmeisesti urakkani näytti jopa teineistä niin haastavalle, että yhdellä visitillään kehoittivat lataamaan Tinderin niiden kirjojen sijaan. En ladannut, vaan aukaisin vielä saman iltana toisenkin kirjan ja voihan että harmitti harpata yhden kirjan "yli" kun sattui olemaan juuri lukemastani seuraava kirja uupelossa. No, nyt sitten tukinuiton sijaan soditaan. Unet meinaa mennä ja pyssyt paukkua pitkin öitä....
Muuten kaikki mallillaan. Toiseksi vanhin abinoi ja nuorimmainen hommaa naimalupaa hyvää vauhtia. Juhlimaankin päästään vielä näille lumille. Elämässä on jo hymyä ja iloa ja unelmia ja niiden kera on hyvä kaarratella kohti kevättä ja kesää.
Valoa ja iloa lukijani.
Elämä on <3
