Sipulixin arki uudessa kodissa -kyllä nyt ollaan kotona vaikkakin väliaikaisesti- on alkanut varsin vauhdikkaasti. On ollut työmatkaa, hupimatkaa, rakkausmatkaa ja kaikenlaista matkaa pois ja takaisin. Muutamissa hetkissä uudessa kodissa on saanut mietittyä maailman palasia uuteen järjestykseen ja hymyn kera toivottaa ilon takaisin elämään. Voi miten ihanalta se tuntuukaan!
Mutta ettei kaikki menisi niinkuin normaalijärkevällä ihmisellä asiat menisivät, niin Sipulixi on onnistunut järjestämään itselleen lisäkivaa. Mm. tekemällä naapuriasuntoon sähkösopimuksen. Muistui esikoisapinan lähtöseikkailut aikoinaan mieleen, kun hänen ensimmäisessä opiskelukämpässään ihmetystä herätti puuttuva sähkö ja monien puhelinsoittojen jälkeen silloinkin selvisi, että sopimus on tehty naapuriin. No, samalla tavalla kuin silloin, niin nytkin, asia hoitui puhelinsoitolla, hyvällä palvelulla ja syvällä huokauksella: pakastin ei ollut ehtinyt sulaa ja lihat ja marjat eivät kokeneet hävökkiä.
Pientä muutakin jännitystä on ollut ilmassa, kun kokemusperäisesti on pitänyt oppia ettei yksi kahva kestä vetämistä, toinen nojaamista, pönttö saattaa hieman heilahtaa, yksi pistorasia ei toimi ja palohälytin toimii liiankin hyvin....meinaa ettei kärsi uuninluukkua aukaista....ja onhan se tienniin jonninlainen kulttuuri (vaate-)shokki änkäytyä 300 neliön talosta 150 neliön kautta 45 neliöön. Mutta että kunhan saa egon sopeutumaan niin kyllä ne tavaratkin mahtuu - ei onneksi tullut ahnehdittua liikoja mukaan aikoinaan. No jospa vielä joku päivä saisi kokea taas buduaarin ihanuuden (Sipulixi ei tosin vanhssa kodissa ottanut vastaan ystäviä pukeutuessaan..) ja jos ei - niin ompahan ainakin yksi kokemus mitä muistella - sitä on kieltämättä vanhasta kodista ikävä. Ja rantasaunaa. Ja kasvimaata....ja äh- mitä noista, pitää keskittyä siihen mitä on. Minulla on...kaikki. Ja ihan riittävästi, joten ikävöinti hiiteen.
Pientä haikeuttakin on ilmassa. Ystävät, tutut ja kaverit käyvät kuumana kuntavaalikampanjoitansa ja itsensä ulkoistaneena on haikeansuloista seurata sitä. Välillä käy häivähdys mielessä, että mitä jos sittenkin mutta samalla tulee varmuus, että ei todellakaan. Nyt on aika muulle ja uudelle ja eteenpäin. Ei taaksepäin.
Tässä vielä selostusta siitä mikä on buduaari: https://fi.wikipedia.org/wiki/Buduaari
Tuossa kelpaisi viimeistellä pukeutumista ja ottaa vieraita vastaan....
Ottakaa ilo vastaan siellä ruudun toisellakin puolella. Pakkaspäivien kera ihanaa helmikuuta <3 <3
