huhtikuussa aina vaan ajattelin että tuolloin ja tuolloin kirjoittelen, mutta en vain sitten ehtinytkään. Mutta nyt ihan lyhyesti huhtikuun kuulumiset:

- Käväisin Vaasassa ystävän luona, toisen ystävän seurassa. Sain pömpelin leimahtamaan kotimatkalla (en muistanut säätää vakkaria ja pälpätin kaverin kanssa huomaamatta kaasujalkaa samalla)...muutamia viikkoja myöhemmin minua muistettiin rikesakolla. Elämäni ensimmäisellä sellaisella. Harmittaa vieläkin. Kaasujalka siis.

- Istuin huumeillassa, joka siis oli vanhempien ilta ja huumeiden lisäksi siellä mainittiin myös sana Jeesus aika monta kertaa. Vähän hämmentävä kokemus kaikkinensa; vaikka kymmeniä kertoja samaisen aiheen tiimoilta on tullut työn puolestakin istuttua. Mutta elämässä on aina jotakin uutta koettavaa.

- Käytin autoa huollossa ja todettiin takuuseen kuuluvaa vikaa siinä. Höh.

- Sain kyyditä puolueeni kaunista ja fiksua puheenjohtajaa kentältä kokoukseen ja takaisin. Välissä istuttiin entisen kansanedustajan pirtissa syömässä käsintehtyä ruisleipää, kylmäsavuhirvenlihaa ja leipäjuustoa. Sain myös vahvistusta omille ajatuksilleni...politiikasta pienemmissä ja isommissa piireissä. Ja jäin miettimään...kannattaako pyrkiä jatkoon kunnalisvaaleissa. Toisaalta. Vaikka välillä paukuttelen päätä seinään niin silti koen, että voin antaa äänen ja kuuluvuuden niillekin, joille ei ole annettu samaa mahdollisuutta tai halua/uskallusta omien asioiden ajamiseen. Ja sanonpa sen tässäkin ääneen: jos Paavosta tulee puheenjohtaja niin meillä on täällä yksi kepulainen vähemmän! Minulla on ihanhyvä huumorintaju mutta jossakin menee raja. Tässä. Rovaniemellä se ratkeaa.

- Käväisin nauramassa Niko Kivelälle. Ja vaikka (koska) oli paljon pissa- ja kakkajuttuja niin kyllä nauratti. Ja hymyt eivät hyytyneet koko iltana, kun sai ystävien seurassa jatkaa vielä iltaa hyvän ruuan merkeissä.

- Olen känyt työn puolesta Hammerfestissa öljy- ja kaasualan konferensissa. Täytyy sanoa että tämänhetkinen pätkätyö on ollut yksi elämäni kiinnostavimmista. Nautin joka hetkestä siellä vuonojen keskellä! Laitan kuvia jahka jaksan etsiä puhelimeen piuhoja.

- Olen käynyt kummitytön synttäreillä nauramassa kun huristelevat siskonsa kanssa minisähköautolla ympäri taloa. Kuskina siskonsa 2v. Makeat naurut vieläkin kun muistan. 

- Olen käynyt esikoisen kanssa Kuopiossa ystävän luona...vaikka vain pikaisesti, niin silti niin --- paljosti. Esikoinen aikoi muuttaa Kuopioon isona.

- Nauroin motarilla kun takatalven yksi aamu suhautin töihin niin puolessa välissä oli jollakulla tipahtanut roikka autonnokasta...onkohan siellä ollut isäntä vaiko emäntä asialla? En tiedä mutta vahingonilo on paras ilo....varsinkin kun itselle on käynyt samanmoinen.

- Olen ihastellut melkein joka aamu työmatkani alussa olevan pellon näkymiä: täynnä kurkia, joutsenia ja hanhia joka ikinen aamu. Ei voi ohittaa ihailematta tai olla pahalla tuulella. Ihan ilmaista mielihyvää ja joka ikinen aamu. Mahtavaa!

- Joka välissä olen tehnyt töitä. Valmistellut puutarhakautta (omenapuiden leikkaaminen) ja setvinyt apinoiden asioita...välillä paremmalla ja välillä vähän heikommalla menestyksellä. 

Nyt kohti punkanpohjaa. Öitä ja ötököitä. Kohti kesäkuuta tässä.

Rakkaat siskot. Kannattaa kokeilla. Väkertäkää hiuksia aamulla. Laittautukaa nätiksi, meikillä tai ilman. Pistäkää hyvät sukkikset jalkaan. Etsikää kaapista paras minihame mitä löytyy. Kiristäkää tisarit. Pyhäpaita päälle. Ja kaapin korkeimmat korot. Ja sipsutelkaa uuteen päivään. Kesäajasta huolimatta, päivä voi olla mitä parhain ja yllättäviä käänteitä sisältävä. Siis kyseisellä valmistautumisella ei voi tulla normityöpäivää. Ei vaan voi. Sipulixilla ei ainakaan, sillä

1) Saat lounasseuralaiseksi kymmenen vuotta nuoremman alfan ja vaikka voisi luulla toisin, et tunne oloasi vanhaksi, etkä kuihtuneeksi. Ja saat samalla syödä hyvää ruokaa.

2) Saat esimieheltäsi kommentin:"höyhennän sinut vielä", no joo, siis ihan syystä: Kahvihuoneessa on kahviautomaatti. Kahviautomaatissa on tarra, jossa lukee "Euroopan älykkäin" (Oulu siis sitä ja tarroja on liimailtu urakalla joka puolelle). Esimies hämmästelee, että "Mitä tämä tarkoittaa???" , johon Sipulixi tuumaa että sitä, että se on on älykkäämpi kuin sinä. Höyhennystä siis tiedossa, ihan ansaitusti.

3) Myöhästyt palaverista ja tyyräät minihameesi kollegan nenän eteen ajatellen, että onneksi juuri kyseinen täysin vaaraton tyyppi sattuu siihen ja unohdat hamosen ja korkkarit. Kunnes muistat ne kollegan tuumatessa, että jos helma on huomenna sentikin lyhempi niin menee keskittymiskyky ja työteho. (Josta riemastuneena Sipulixi heti miettii löytyykö YHTÄÄN LYHYEMPÄÄ MISTÄÄN KÄTKÖISTÄ??? Vai pitäisikö soittaa siskokullalle ;) ) 

4) Soitat autohuoltoon. Autohuollossa on häkellyttävän, suorastaan hengästyttävän kuuloinen alfa vastaamassa...puhelu kestää, ja kestää, kestää. Hikoilet ja kikattelet, et muista rekisterinumeroa etkä kilometrimäärää. Saat (juuri ja juuri) ajan ja toimenpiteet ja vara-auton varattua, kun huomaat soittaneesi työkaverin sijaan uudestaan autohuoltoon. Päätät toisen puhelun sekopäiseen, avokonttorinaapureita suuresti viihdyttävään sekamelskaan. Täydellista sekopäistä Sipulixi laatua. Ihan kymppiä. Ja varmasti minihameen ansiota!!!

5) Tepastelet korkkareissa kaupassa ja saat paheksuvia katseita. Ihanaa. Olet saanut tartunnan. Sinullakin on murrosikä.

6) Istut kokouksessa ja nyit hameenhelmaa ja toteat ei kande, ei pysy. Pysyt vain paremmin virkeänä kun nyit helmaa.

7) Tepastelet korkkareissa kotipihassa jättimäiseen ja petolliseen jäärapakkoon ja jätät kiroilematta, kun huomaat että sukat eivät kastuneetkaan. Suihke oli siis ihan pitävää.

8) Harkitset jaksatko toista seikkailupäivää heti perään vai rauhoitatko tilanteen farkuilla. Vai pitäisikö kokeilla nahkahousuja...? Onko liian kevät? On. Pistetään ranttaliksi ja kokeillaan sitä mekkoa, lyhyttä siis.

Ja niin. Päivä oli täynnä taikaa iltaan saakka. Bongasin ystäväni alfan iltauutisissa ja sen lisäksi että kyseinen alfa on erittäin alfaisan edustava kappale niin myös aina erittäin piristävää bongailla tuttuja telkusta.

En ole vieläkään lakannut hymyilemästä. Pitää mennä katsomaan näkyisikö vielä hyviä unia. Niitä teillekin!

Ainiin, ja tässä se oodi: Kyllä vaan alfat, beetat ja gammat on ihania. Kiitos siitä, että saan olla nainen. Kiitos siitä, että on miehiä!

Sipulixilla on tämän vuoden ensimmäinen sairaslomapäivä. Oksettaa. Kuopus ja blondi olivat poissa pari päivää koulusta ja tänään minun vuoroni olla kotona. Pikkasen harmittaa, sillä työpöytä jäi kaaoksen valtaan ja kaikki lpaperit levälleen eilen, kun jouduin vähän kiiireessä lähtemään teknisen lautakunnan kokoukseen. Mutta eiköhän ne sieltä huomenna tai ylihuomenna löydy.

Eilen tuli vähän kiirus siksi, kun esimies aika yllättäen (päivän varoitusajalla) pyysi minua osallistumaan esiintymiskoulutukseen, kun muutama ilmoittautunut oli jäänyt pois. Lupauduin ja hikkasin kun näin kouluttajat: Tuomas Tahvanainen ja Ville Klinga. Kummastakin olin (telkun ja lehtijuttujen perusteella) ajatellut, että olisipa mahtavaa joskus päästä kuulemaan herroja livenä. Toiveeni siis koski vain kuulemista, ei sitä, että ko namupalat videoivat minun puhettani ja pilkkovat sen atomeiksi, varsinkin kun itsellä oli rähjäiset farkut ja villatakin reuhka päällä ja kameran takaa näkyi vain slimmattu takki ja muotipuvun housunlahkeen reuna. Pulssi sai ihan turhia kierroksia, mutta kerroin sen kyllä heille myös :) sain myös ilon ja kunnian käyttää herroja lounaalla ja ihme ja kumma, ruoka osui haasteista huolimatta suuhuni. Suurin piirtein.

Muuten täällä aika normisettiä, kevään kalenteria menee tuijotellessa aika usein, varsinkin toukokuun puolessavälissä häämöttävää viikonloppua tulee tuijoteltua...suunniteltiin alfan synttäripäivän tienoille pientä lomaa ja ensin mietittiin Pariisia ja muita kivoja Euroopan kaupunkeja...sitten mietittiin uudestaan ja todettiin, että laivamatka ja pari hotelliyötä Tukholmassa luksuksen kera on kivempi kuin nuukailu Pariisissa. Menemme siis parin vuoden tauon jälkeen taas tsekkamaan oiskohan Edgar maalannut uusia tauluja, joita voisin suunnitella ostavani (ja sitten en raski ostaa muuta kuin yhden ison printin) :)

Eipä täällä muuta. Menen nyt tuijottamaan jääkaappia, saattaisinko kokeilla jotain syömistä. Tosi huono olo on. Örh. Mutta keskityn positiiviseen, ihanan rauhallista nyt täällä!!!Hiiohei!

Tänään on naistenpäivä, mutta kuten sanoin yhdelle ystävälleni, ei olisi naistenpäivää ilman miehiä. Päätin kuitenkin juhlistaa päivää mekolla ja korkkareilla, tosin iltamenokin on varattuna kyseisille kamppeille joten se siitä.

Jostain syystä pari hiihtolomapäivää tällä viikolla on saanu minulle hirvittävän puheripulin aikaan ja päässäni on sekamelskana kaikennäköistä. Jotta en kaikkea vuodattaisi sekopäisesti täällä niin pistetäänpä taas muutama ranskalainen kehiin:

- eilen illalla oli ihan mieletön tunnelma pihalla (pannuhuonekeikalla), tyyntä, valkea kuutamo, hohtavat hanget ja kirkkaa tähdet ja revontulia. Vatsassa nipisteli kun oli niin kaunista ja hiljaista ja ja ja....ei ole sanoja. Ihmeellinen tunnelma.

- ennen kuutamoa kävin pitkästä aikaa salsaamassa ja vaikka askeleet olivatkin hieman hakusessa niin voi sitä riemua!

- vietimme koko porukalla miniloman pe-ti Lapissa ja ei koskaan minun aikanani ole siellä ollut viikolla 10 niin upeita kelejä kuin nyt: muutama pakkasaste, pilvetön taivas ja auringon paiste. Hiihtelin riemuissani yksikseni pisimmän päivälenkin maanantaina (ja nauroin serkkupojan FB kommentille, että "keitikö kahvet Luulammen mökin vieressä vaikka sisältäkin olisi saanut")...ja tuli muistoja mieleen, kuinka papan kanssa lapsena hiihdimme älyttömiä päivämatkoja ja juotiin aina nokipannu-kahvit purojen varsilla, koska kuka hullu nyt maksaa siitä (tunturissakaan). No, tällä kertaa ilomielin maksoin siitäkin ilosta kun sain teinitkin  yhden kerran Luulammelle. Juotiin kahvit ja syötiin munkit. NAM. Makoisien löylyjen ja sikeiden unien ohessa parasta matkan antia olivat  myös (pitkästä aikaa) kauniit Sokosti-tunturit, jotka näkyvät vain jos vaivautuu hiihtämään riittävän pitkästi...Nyt jo kauhea ikävä takaisin tunturiin. Hupaisaa oli myös, kun apinat menivät yhtenä päivänä rinteeseen ja pääsin sille omalle hiihtoreissulleni; ehdin keskittyä tarkkailemaan ympäristöä ja muita hiihtäjiä (enkä hoputtamaan ja kannustamaan ja huoltamaan puutuneita ja väsyneitä teinejä). ..tunnistin kollegat, jotka yhtä typerä hymy naamalla kuin minullakin luistelivat rauhalliseen tahtiin vastaan pitkin kurujen pohjia...elämän parhauksia.

- siskokulta on tyttäriensä kanssa Englanissa lomasella...nuorempi tyttäristä oli meinannut karata kentällä laukkuhihnalle ja saanut hässäkän turvatarkastuksessa aikaan...vanhemmalla oli päässyt jännänkakka housuun mutta kuvista ja terveisistä päätellen reissu on muuten menossa hyvin ja täällä jo odotellaan kuulumisia.

- toinen siskokulta on työnjohtajana rakennustyömaalla (valkoinen kypärä ja kaikki!!!oon kade). Virolaiset työmiehet olivat tuoneet kukkia ja suklaataa hälle --> miksi pisnesmiehet ei tuo kukkia mulle??? Ainiin, mähän en ookaan työnjohtaja...

- Mummukulta ja pappakulta selvisivät hengissä Lapista (meidän huolenpidosta huolimatta), mutta olihan se huuheltamista välillä: toinen on muistisairas ja toinen huonojalkainen...pappa jaksoi kuitenkin hiihtää muutaman kilometrin:  aika hyvin 87-vuotiaalta jäärältä! Ja senkin jaksoi, että veti ladun meille "valtakunnan verkkoon" kelkalla, alfa tosin hieman auttoi siinä.

- Rakastan kevättalvea. Rakastan aurinkoa ja valoa. Rakastan elämää.

Auringonpaistetta sinne ruudun toisellekin puolelle! Sipulix

 Kirjoitin pitkän tarinan ja ihan itse poistin sen. Kannattaisi varmaan mennä nukkumaan. Siispä tiivistetysti, olen:

- syönyt tänään lakritsikakkua, jota tarjosi Stadin Paras Karjakko (ONNEA VIELÄ!!!) ja jos haluatte sitä kakkua niin sitä saa www.kakunaika.fi (tämä paska ei nyt suostu lisäämään edes linkkejä).

- kuunnnellut autossa uutisia ja otti päähän, suljin radion ja avasin sen uudestaan täällä: www.rondoclassic.fi ja helpotti

- istunut eilisen revontulishown valtuuston kokouksessa ja valtuustoseminaarissa

- tutustunut seminaarin yhteydessä Limingan uuteen päiväkotiin ja totesin lattian värityksen muistuttavan virusräkää, joka roikkuu ajoittain tenavien nokasta (sellainen inha vihree etana), mutta jos unohti viruksen niin väritys oli iloinen ja päiväkoti hieno

- olen haalinut kokoon sieltä sun täältä tarjouksesta viimeisiä pareja monoja, suksia ja muuta varustusta ja manaillut itseäni kun olen kerran (ehkä toisenkin) erehtynyt ostamaan halpaa ja nyt lähdön edessä tuijottanut edestä-nauravia suksenreuhkoja...

- valmistautunut henkisesti pohjoisen turneeseen, tällä kertaa onneksi vanhuksia huoltamaan lähtee tukijoukoksi myös alfa!!! Mummukulta 85vee ja pappakulta 87vee lähtevät apinalauman kanssa hiihtolomalle: TÄÄLTÄ TULLAAN AHOPÄÄ!!!

- toipunut politiikka-viikonlopusta, jossa politikoinnin ohella sai tavata myös mukavia tuttuja ja viettää leppoisaa iltaa hyvässä seurassa. 

- nauranut apinoille: kuopus oli naamakirjassa listannut 29 kohtaa adjektiiveja, joista sai valita millainen hän on...keskimmäinen oli ruksannut kohdan 13) heikko hermoinen...yritin kompensoida ja rastitin kohdan 9) rakas.

- löytänyt uunista (!) valmiin suklaapiirakan, keskimmäinen leiponut piirakkaa ja piilottanut sen uuniin. Hmmm. Haluaako joku suklaapiirakkaa???

- haaveillut matkasta (joos, just tulin, mutta aina saa haaveilla uusista) 

Ja nyt menen pyykkihuollon kautta nukkumaan. Väsyttää.

Illan kevennys: valtuustossa äänestettiin viidettä kertaa yhden kylätien kohtalosta. Saimme sen jälleen kerran vasemmiston hyvästä yrityksestä huolimatta säilytettyä tien kunnostuksen investointilistalla. Jospas se NYT tulisi kuntoon.

Öitä ja ötököitä.